Talvi tulee...mutta ei vielä valmista.

Taas on hetken kestänyt viimeisestä kirjoittelusta. Talven lähestyessä prioriteetinä korkeimmalla on lämmitys ja eristys. Kaiteiden näpertelyssä on kyllä mennyt myös aikaa. Ja ne perhanan listat!!!

Kolme viikkoa kaiteisiin!
Eli siis homma tuntui taas jumivan yhtä pahasti kuin Zetoori savikroopissa kun oli poika sotaväessä. Itsekseni sain kuin sainkin tehtyä kaiteita yläkertaan ja portaikkoon. Se useita tilanteen uudelleen arviointeja sekä mittauksia. Loppujen lopuksi sain tehtyä jonkilaisen kaide hässäkän. Keskimmäisen tolpan kiinnitys tosin tuntui hyvin heikolta, mutta kun se tukeutuu sekä seinässä olevaan että alkuperäiseen portaan tolppaan alkoi se pysymään paikoillaan heilumatta. Uskomattoman näpertelyn tuloksena sain tolpille "kruunut" kulmalistasta ja höylätystä laudasta (+ paljon pakkelia). Pakkelin päälle sitten maalia ja muutaman päivän kuluttua lisää...ja lisää...olis varmaan kannattanu laittaa kuivaa puuta! Jalkalistojen tekeminen otti koville, mitenkään ei sitten meinannu saada sopimaan kulmia. Kolmannet listat irroitettuani tajusin että leveässä listassa on sekä ylä- että alalreunassa porrastus, joka yläreunassa menee jiirisahan tuen yli. Homma alkoi sen verran paljon kyrsimään että yksi tolppa on vieläkin vailla listoja!

Kuvassa kaiteisto, ilman listoja ja kruunuja. Sivuhommina tuli pihalla värkkäiltyä koirankoppia ylijäämätavaroista. Koiraa en ole hankkimassa, koppi menee ihan tilaustyönä työkaverilleni..tai siis hänen koiralleen (minä ja suuri suuni..."Helppo homma, äkkiäkös tuollasen tekee")

 Talveen valmistautumista
Jos on sammakko-, käki-, ameeba- yms. professoreihin uskomista niin on tulossa vuosisadan, jos ei jopa vuosituhannen kovin ja kylmin talvi! Siihen pitää tietenkin varautua hyvin, eli talvivarastoja puiden osalta täytellä, eristää taloa ja huoltaa viimeinkin se liesi-leivinuuni. Eristäminen suoritettiin asettelemalla stryrox levyt takaisin kuistin alapohjan ympärille. Kuistin välikatto on vielä tarkistamatta, viime keväänähän siellä villat pääsi kastumaan. Tarkoitus olisi pöyhiä villat uuteen uskoon ja asennella tuulensuojalevyjä niiden päälle. Levyjä tulikin jo hommattua, mutta niitä ei vielä välikattoon asti ole saanut raahattua. Koko talon rossipohjan eristystä parannettiin vielä lumella. Joka tosin on tainnut sulaa jo tänään pois. Viikolla tuli jokin ohjelma ekotaloista ja siinä oli juttu Belgialaisesta olkitalosta. Tuli siitä idea että jos joltain naapurin maajussilta saisi olkipaaleja, siis niitä perinteisiä pieniä, joita voisi asetella kivijalan ympärille. Kevällä sitten polttelis ne iloisena roihuna oksien ja risujen kanssa...No täytyy vielä harkita!

Puuhuonetta tuli täyteltyä ihan omalta pihalta. Samalla pääsi tutustumaan Norfolk moottorisahaan, hyvin toimi 75e vekottimeksi. Tähän olisin laittanut linkin sahan sivuille, mutta sen verran harvinainen vekotin että edes google ei sitä löydä!  Pihakuusten välillä olevasta katoksesta, naulaisten lankkujen alta, löytyi pitkää koivuhalkoa lähemmäs kaksi kuutiota. Viime kesänä kaadetut puut sensijaan, noh, saavat kuivua lisää. Talviaikaan siirtyminen tosin aamu-unisille tuotti vaikeuksia kun parhaaseen työntekoaikaan alkoi tulla pimeä. Siinä sitten työntekoa ja turvallisuutta edistämään sai Uutelan iso kuusi valoa oksalleen.

Nyt otetaan kivestä mittaa!
Talveen valmistautumiseen kuuluu siis olennaisena osana tulisijojen huolto. Hiukan suurempaa huoltoa on kaivannut Tulikiven liesi-leivinuuni kombinaatio, jossa keväällä kerran tulia pidin, mutta lähinnä se on joutoajallaan toiminut erilaisten tavaroiden säilytyspaikkana. Systeemissähän oli se vika että lähes kaikki kivet leivinuunin luukun oikealla puolle olivat pullistuneet. Sinänsä ei olisi vielä vaarallista, mutta kysymys heräsi että mitä siellä alla on. Velimies sitten aloitti homman purkamisen. Pintakivet vaikuttivat päällisin puolin ehjiltä, mutta kuumimmilla paikoilla olleet sisäkivet olivat halkeilleet ja rapautuneet pahasti. Lisäksi arinakiviä ei ilmeiseti oltu ikinä vaihdettu ja leivinuunin sisällä olikin melkoinen kivipalapeli.

Paikallisessa Tulikivi studiossa tuli käväistyä ja sieltä sai hankittua kivijauho ja vesilasia (juu-u...jos ette tienneet niin selainen aine on olemassa, kutsutaan myös nimellä Natriumsilikaatti ). Lupailivat myös että jos kiviä on rikki niin saavat hankittua uusia. Silloin ei vielä tiedetty että niitä tosiaan oli rikki. Hellan ja uunin väliset kivet kun olivat rapautuneet niin pahasti että näyttivät tiililtä! Tulikiven myyjä muisteli käyneensä jokunen vuosi sitten paikanpäällä katsomassa hellaa. Silloin oli antanut arvion että tulee edullisemmaksi hankkia uusi kun alkaa korjaamaan vanhaa! Muisteli myös että kyseessä on alueen vanhimpia Tulikiven helloja. Epäili pullistelun johtuneen ammattitaidottomasta asennuksesta, aikoinaan sai kuka tahansa asentaa Tulikiven takkoja ja helloja, ongelmana sitten oli kiviliiman ja tulenkestävän laastin yhteiskäyttö.

Purkuhomman edetessä irtonaisten kivien määrä sen kun lisääntyi. Hetken mielijohteesta pistin sitten mailia Tulikiven tehtaalle ja kyselin hellan rakennuspiirrustuksia ja ohjeita. Parin päivän kuluttua tulikin tarkentavia kysymyksiä mallista mailiini ja hetken kuluttua 11- sivuinen PDF tiedosto, ohjeet vuodelta 1988! Ihan perinteisellä koneella kirjoitetut ja paikoitellen käsin lisätty Ö/Ä pisteitä!  Ohjeet helpottavat sekä kokoamista että varaosien hankintaa, vaikka myönnetään että on aika neitimäistä tutustua erillaisiin käyttöohjeisiin. Harmi vain että kivien numeroinnit ovat jo aikoja sitten kuluneet pois. Jos ennen kasausta mittaisi kivet ja tarroilla merkkaisi ne. Suurin kivi muuten painaa 75kg, nimeltään "holvi".

Sehän tässä tosin ihmetyttää että mitenkä kivi joka on muodostunut miljardeja vuosia sitten, äärettömässä paineessa ja kuumudessa (kts Vuolukiven synty), ei sitten kestä kun parikymmentä vuotta satunnaisesti palavia halkoja vieressään! Asiaa kyllä googlen kautta tutkiessani törmäsin siihen että aika monella oli vuolukiviset takat ja hellat rikkoutuneet sisältä jopa 15v käytössä! Uutelan takka on muurattu ilmeisemmin samoihin aikoihin kun hella on tehty ja siinä ei juurikaan ollut mitään vaurioita. Ajattelinkin ääneen että vanhan vuolukivitakan korjaaminen on paljon kovempi homma mitä tuon pienen hellan.

Suurin osa irtokivistä tuli raahattua autotaliin jossa alkoi niiden puhdistus. Tulikivi myyjän mukaan vanha laasti ja liima tulee poistaa, vaikka hiomalla. Kiviä sitten tulikin hiottua, ensin metallilastalla raaputtaen, välillä puukolla ja lopuksi 80-150 hiomapaperilla. Pölyt tuli puhalleltua paineilmalla, tosin lämpötilan laskettua pakkasen puolelle kompuran käynnistyminen teki tiukkaa, herkemmät sähkölaitteet, kuten pölynimuri tuppas siinä samalla sammumaan. Vasta puhdistuksen jälkeen tuli ilmi kuinka huonossa kunnossa osa kivistä oli. Pienet pintahalkeamat olivatkin todellisuudessa läpi koko kiven ja moneen suuntaan. Myös se ihmetytti että 60mm paksut isot kivet leivinuunin perällä halkeilivat 3-4 osaan! Kunhan tässä saa tehtyä inventaarion rikkinäisitä kivistä niin pitänee lähteä Tulikivi studioon selvittelemään että mihin hintaan saa tarvittavat varaosat.

 

Homma jatkuu...joskus taas.

Sen verran tässä vielä täytyy mainita että Uutelan datayhteyksiä tuli päiviteltyä. Mokkulaan meni hermot jo keväällä ja kesän aikaan tuli hommattua Telewellin 3G reititin, joka valitettavasti ei sitten toiminut kuin puolisen tuntia kerrallaan ja pari kertaa viikossa. Yhtenä iltana sitten bongasin jo aikaisemmin tutun ohjelman JoikuSpot. Kyseessä on kännykään asennettava ohjelma joka jakaa GPRS/3G data yhteyden kännyn WLANin, eli langattoman verkon kautta tietokoneille. Vaatimuksena on että känykässä on wlan ominaisuus ja esim. Symbian s60 käyttöjärjestelmä. Molemmat ominaisuudet sattuivat olemaan vanhassa Nokia E70 puhelimessa joka viime syksystä lähtien on ollut pois käytöstä, uudemman hankittuani. Reilun 10min hommalla softa oli asennettu puhelimeen, yhteys muodostettu ja netissä surffattiin. Vielä hetken värkkäiltyäni sain Vistan yhdistämään langattomaan verkkoon automaattisesti, Vistassa ei ole sallittu yhdistää ns. tietokoneiden väliseen verkkoon (ad-hog) automaattisesti, mutta tehtävien ajoitusta hyväksi käyttäen sekin onnistui. Kaiken lisäksi vanha läppärini yhdistyi alakerrasta langattomaan verkkoon, mikä ei Telewellin purkilla onnistunut! 

Anteeksi taas kaikki kirjoitusvirheet ja kieliopilliset lipsahdukset. Tätä blogia kun on tullut taas yön hiljaisina hetkinä kirjoitettua, useamman tunnin aikana, vähän kerrallaan. 

Niin ja jos jotakuta ihmetytti tuo alun, kuin Zetori savikroopissa juttu niin kerrottakoot...

Taloon oli 50- luvulla kesällä hankittu ensimmäinen traktori. Talven tullen naapuri sitten tuli kyselemään josko tukin ajoon olisi traktorista kun tavallista isompi savotta tulossa. Isäntä tuumi että mikäs siinä, voihan sitä tienestiin lähteä. Ongelmaksi vain tuli että traktoria ei mistään löytynyt. Päätettiin sitten soittaa pojalle, joka oli syksyllä sotaväkeen lähtenyt. Poika saatiinkin puhelimen päähän kun ensin oli upseereille selvitetty että nyt on tärkeää asiaa. Kysyttäessä Zetorista alkoi poika muistelemaan:
- Taitaa se sielä savikroopin pohojalla olla vieläki, misä se ajethin kiinni syksyllä.

Syssymmällä on enemmän aikaa...

Heinäkuussa ei pahemmin saanut mitään rakentavaa aikaiseksi, jonkin verran kyllä purkavaa. Ulkolämpötilan huidellessa 30 paremmalla puolella oli aika tuskaa, varsinkin yläkerrassa tehdä yhtään mitään. 

Yläkerran remontointi siis jatkui, heinäkuun puolella oli jonkin verran yritystä tapetointiin aulassa, mutta eipä siittä juuri mitään tullut. Elokuussa sitten viimeinkin sain tapetit seinille ja vieläpä ihan yksin...No jälki on sen mukaista, eli priimaa! Muutama pieni pala puuttuu, jotka sitten kun saunan sähkötyöt joskus on tehty, löytävät kyllä paikallensa.Tapetoinnin valmistumisessa oli se hyväpuoli että viimeinkin pääsee kumartumatta portaat ylö, eli telineen sai purkaa pois. No jonkilaista laiskuutta ehkä meikäläiseltä osoittaa se että telineen purkamiseen meni n. 5min ja sen olisi voinut tietenkin välillä jo purkaa ja kasata sitten tarvittaessa.

Itsekseni revin vanhan lattiamaton pois. Sen alta löytyi, kuten arvelimme, epätasainen ja kulunut lautalattia. Ennen laminaatin asennusta jonkilainen oikaisu olisi siis tarpeen. Tälläkertaa ei oikaisuun kuitenkaan massaa käytetä vaan ihan EK kipsilevyä. Yksi sellainen oli jo hankittu, mutta eipä riittänytkään tarkemmissa mittauksissa koko lattialla. Käväsin sitten eräänä aamuna hakemassa puuttuvan levyn, K-Raudan varastomies tuli reteesti trukilla paikalle kun oottelin kuitin kanssa levykasan vieressä. Katsoi sitten kuittia ja totes että "ei tässä tuota trukkia tarvinnukkaan". Kotona sitten mittailin levyä ja leikkasin sen piirrustusten mukaiseksi. Siihen asti sujui kaikki vielä suunnitelmien mukaan ja vielä hetken eteenpäinkin. Mutta sitten kun yritin kantaa levyä portaat ylös tuli stoppi. Levy jäi jumiin ja loppu kyllä meikäläisen voimatkin!

Muutaman päivän päästä Matti tuli apuun, saimme levyn yläkertaan asti ja leikkasimme toisenkin palan. Ensimmäinen levy oli hiukan kapea, eli jäi suhteellisen suuret raot. No toinen levy leikeltiin hiukan leveämmäksi ja eihän se sitten meinannut millään mahtua seinien väliin. Aula kapeni n. 20mm portaita kohti. Puukolla sai kuitenkin kipsiä työstettyä sen verran että levy kohtasi lattian. Muutama ruuvi ja saumaan hiukan pakkelia ja siinä pysyy. Jonkin verran kieroutta lattiaan jäi mutta niin kait oli tekijässäkin.

Tuossa heinäkuun aikana sain kyllä senverran aikaiseksi että otin suihkun oven irti ja lyhensin sitä 20mm. Samalla se tuli hiottua ja maalattua. Ensimmäinen maalauskerta oli hiukan epäonnistua kun ulkona tuuli toi roskaa tuoreelle maalille. Toisella kerralla raivasin tallista tilaa ja vetelin ruiskulla siinä ovensuussa maalia pintaan. Siitä hommasta eivät kyllä tykänneet autotallin katonrajassa asustelevat ampiaiset. Tekivät muutamia syöksyä selkääni ja kävin siinä maalauksen lomassa kertaalleen tekemässä pienen juoksulenkinkin.

Levyt sitten olivat latiassa ja ennen laminaatin asennusta laitoin vielä kipsilevyä suojaamaan lattialevyä sekä suoristin portaiden yläpäätä. Aamupäivä siinä paloja sovitellessa menikin. Iltapäivästä pääsi asentamaan laminaattia. Homma tuntui edistyvän hitaasti vaikkei lattialla ollut pintaa kun jotain kolmisen neliötä. Kaksi ovea ja portaat joissa vielä outoja mutkia, se vei aikansa. Portaiden päähän en kovinkaan tarkasti edes asetellut levyjä vaan leikkasin pistosahalla ylimääräiset pois. Alunperin tein hienot mittaukset ja ohjurit lattiaan että saan suoraan sahattua. Ensimmäisen 10cm matkalla huomasin että ihan turhaan, hillitön kipsipöly nousu kun pistosahan terä taittui ja alkoi syömään kipsilevyä.
- Loput sitten vedinkin pois ihan tuntumalla ja kohtalaisesti onnistuikin.

Lattialistat oli tietenkin jo käytetty loppuun, samoin tarvetta oli kynnyksille ja porraslistalle. Rautakauppaan taas matka sitten vei, velimieskin oli saapunut paikalle. Pienenä sivujuonteena voi kertoa kun listaostoksille olimme menossa, niin veli ehti auton ostaa siinä samalla matkalla!

Listoittamiseen menikin melkein kokopäivä! Tai suurin osa ajasta meni noita kynnyksiä värkkäilten. Seuraavana vuorossa oli kaiteen asennus. Kävin jo kantamassa vanhan kaiteen sisälle...tai ne mitä siitä jäi irroitettaessa jäljelle. Siine hetken aikaa sovittelin paloja. Totesin että kaiteet oli rakennettu niin ettei niitä oltu tarkoitettu irroitettavaksi ja uudelleen asennettavaksi. Taitaa olla taas tulossa puutavaran hankitareissu. Jos tekis ihan uusiksi, piirrustukset on jo päässä. Käytännön soveltaminen toivottavasti onnistuu.

Kun ei asentunut kaiteet, niin irrottelin kylmävintin ovea. Raahasin sen pihalle ja ensimmäisenä irroittelin saranat, lievää väkivaltaa käyttäen. Pinnaksi oveen tuli kipsilevy, joka on alapäästään 80mm pidempi kuin ovi. Pidempi siksi että siihen ovi jatkossa alkaisi lattiasta asti ja ehkä, toivottavasti, vetokin siitä vähenee. Iillan jo pimetessä mietin miten parantaisin eristystä, jota ovessa ei siis ollut. Eristykseen uhrasin yhden saunan eristelevyn jota kiinnittelin uretaanivaahdolla. Pieni lipsahdus tais tulla, ihan kirjaimellisesti. Vaikka pistin painoa uretaanilevyn päälle, se siirtyi vaahdon voimalla hiukan sivuun. Ei tainnut olla se alustakaan ihan suora....

Laiskaa ollut..blogin kirjoittaminen

Hetki on taas aikaa vierähtänyt edellisestä blogista. Ei pidä kuitenkaan luulla että ihan toimet-tomana olisin ollut. Jotain saanut aikaan vaikka kesäkuussa piti hiukan lomaillakin.


P…ka kivi!

Toukokuun lopuilla sattui hieman ikävä tapaus, josta kuitenkin säikähdyksellä selvittiin. Perjantai iltaa vietettiin kaverini Heksan kanssa, tietenkin saunoen ja grillaillen. Siinä vaiheessa kun saunominen alkoi riittää, siirryimme tietenkin ulos grillaamaan. Pihalla odotti meitä muutama iso vesilätäkkö. Ensimmäisenä ajatuksena oli että mites täällä on vettä kun ei ole satanutkaan?! Samalla keksin itse jo vastauksen, vettä oli muutama sentti nurmikolla, juuri siinä viemärin tarkastusputken alapuolella. Eli siis viemäri jostain tukossa. Onneksi talon alimmat viemärit ovat korkeammalla kun putken pää, jotenka likavedet näppärästi valuivat pihalle.
Viikonlopun aikana en pahemmin kotosalla ehtinyt olemaan niin asia ei haitannut suuremmin. Alkuviikosta sitten otin yhteyttä vesiosuuskuntaan ja kohta olikin hillitön imupaineloka-auto pihalla. Jonkin aikaa meni selvitellessä missä viemäri kulkee ja autokuski imaisi vahingossa yhden vesijohdon tarkistuskaivonkin tyhjäksi. Lopuksi kuitenkin päätti imaista tarkistusputkesta likavedet. Ensin kuului melkoinen rapina kun pieniä kiviä nousi putkesta. Sitten löytyi vähän isompaakin. Imuletkun päähän jumittui n. 15cm kivi! Sitä siinä sitten ihmeteltiin. Tulimme siihen tulokseen että joku oli joskus pudottanut kyseisen kiven tarkistusputkeen! Jos viemäriin muutoin tulisi sen kokoista maa-ainesta olisi se entinen.
Imun jälkeen putkisto huuhdeltiin ja taas kus ja pask virtasi iloisesti alkavassa kesässä kohti uusia seikkailuja!

Makuuhuoneessa pitää olla kaatoa.. mutta ei väkisin!

Makuuhuoneen seinät siis tuli maalailtua jo toukokuussa ja sitten oli vuorossa lattia laminaatin asennus. Homma alkoi kivasti mutta siihen se sitten jäikin! Kolmannella rivillä tuli havainto että taitaa olla liikaa notkolla lattia. Ei kun purkamaan asennukset ja vatupassilla sekä lankuil-la mittailemaan lattian asennoitumista. Siinähän sitten löytyi, reilusti kaatoa, keskelle lattiaa. Lattia oli painunut aikojen saatossa niin että eroa oli toista senttiä. Jotkut kyllä pitivät ihan oikeana että makuuhuoneessa on kaatoa, sänky vaan siihen keskelle!

Vikaa oli varmaan olut jo pitkään. Matossa haitannut, mutta laminaatti kun on hiukan jäykem-pää, niin asennus ei onnistunut. Kauheasti ei innostanut purkaa seiniä ja lattiaa jotenka otettiin käyttöön suunnitelma B. Lattia tasoitettiin kipsilevyillä ja tasoitteella. Sen jälkeen alkoi asennukset sujua. Paikoitellen joutui askeleristettä lisäilemään ja lopputulos ei ollut niin hyvä mitä alakerrassa. Lattialistojen asennuksen jälkeen pääsi viimeinkin kasaamaan sängyn joka oli odotellut tyynesti puuvajassa. Vanhat vaatekaapit pääsivät myös budjettiratkaisuna takaisin makkariin, tosin eri seinälle mitä aikaisemmin.

Ihan pihalla!

Huom! Otsikko ei tarkoita minun ja työtoverini Iekon juhannuksen ajan saunamaratonia!

Ulkotöitä on joutunut myös harjoittamaan. Kesäkuun alussa piti viimeinkin se ruohonleikkuri hankkia. Mikkelin Carlsonilla oli edullinen tarjousleikkuri minkä sitten kävin hakemassa. Eipä ollut ihme että vekotin oli tarjouksessa, siitä puuttui kaasuvipu! Hetken asiaa ihmeteltyäni tajusin ettei ko. vipua ole vekottimessa ollenkaan, vaan kaasu on aina samassa asennossa. Ei muuta kun bensaa tankkiin ja öljyä koneeseen, sitten leikkaamaan. Puolisen tuntiahan siihen meni, siis ei leikkaamiseen, vaan siihen v..tukseen joka tulee pitkää ruohikkoa leikatessa. Aikamoista kraateria pihalta löytyi ja muutamia kiviä.

Juhannuksen ennen tuli hankittua leikkurin kaveriksi sähköinen trimmeri. Jatkojohtoja löytyi sen verta paljon, ettei sähkönpuute ongelmaksi tullut ja niinpä pitkin tonttia tupsut saivat kyytiä ja etanan palat lenteli naamaan.

Kesäkuun alussa puustokin hiukan väheni, työkaverini Jukka käväsi paikalla moottorisahan kanssa. Nyt raivattiin ainoastaan hiekkatien puolta. Aikamoinen kasa oksia kyllä syntyi. Vesurilla karsin suurimmat grillipuiksi ja loput raahasin vanhan oksakasan lisukkeiksi. Isommantien puolelta saisi helposti yhden talven polttopuut, mutta antaa nyt kasvaa vielä hetken.

Ulkohommissa välillä ilahduttaa pihalle lähes asumaan muuttanut jäniksenpoikanen. Sen verran on rohkea että ihan muutaman metrin päähän antaa tulla ihmettelemään. Niin, kyllä se vielä on niin suloinen, mutta ootas kun talvella syö puut ja pensaat!

Tekeillä nyt…

Niin lomailtua tuli muutamia päiviä, jotenka hommia jäi loppukesälle ihan riittävästi. Yläkerran aula on saanut kipsilevyä seiniinsä ja suunnitelmissa on lattian oikaisua. Ikkunoiden puitteet viimeinkin tuli maalattua ulkopuolelta ja listoja puuttuu monista paikoista.

Tarvikkeita on tullut taas hankittua niin Ristiinasta kun Mikkelistä. Puumerkin Outletista löytyi miehisen kokoista painekyllästettyä terassin runkoon ja K-raudasta eteisen laatat, tarjoukses-ta, totta kai! Laatoittamista ei kyllä kannata vielä aloitella, pitäis ensin saada hankittua ja asennettua se lattialämmitys kaapeli.

Pientä tuskastumista on aiheuttanut säilytystilojen puute, eli kaappeja ei ole. Suunnitteilla on kaappia ja lipastoa eteiseen, missä siis lattia tekemättä, sekä yläkerran aulaan, mikä sekin kesken! Onneksi on vielä kesä ja lämmin, eli tavarat säilyvät ulkovarastoissa.

Alakerta on hiukan sisutunutkin, viimeinkin kesäkuun alussa sain tilattua mieleiseni (tarpeeksi edullisen) vuodekulmadivaanisohvan...vai mikä se nyt olikaan. Lisäksi juuri juhannukseksi alakerta sai verhoja ikkunoihin. Vielä jos saisi vähän kaappia ja TV-tasoa takkahuoneeseen niin alkaisi näyttää jo ihan asutulta talolta.

Kesä tais tulla...ja suklaavanukkaan värinen seinä.

Tässä onkin kulunut lähes kuukausi, blogin päivityksen suhteen. Joku voisi luulla että hommat on jätetty sikseen, mutta ehei! Lähinnä mitään kummempaa kerrottavaa ei ole ollut. Pientä puuhastelua vaan maaluksen osalta. Myös pihaa on pitänyt siistiä ja grillailla!

Eli siis toukokuussa kun kelit lämpenivät alkoi myös piha kivasti kuivumaan. Roskia on tullut kerättyä sekä haravalla että ilman. Myös myyjä on hakenut muutaman kuorman tavaroitaan pois. Pihan ja varsinkin ajotien kuivuminen on kyllä kestänyt kauan. Harkinnassa olisi salaojitus samalla kun sadevesi systeemit asentelee. Siinä onkin urakkaa, koska rännejäkin talossa on vain noin kaksi metriä...jäljellä, eli siis kaikki pitää asentaa uusiksi.

Toukokuun alussa remonttia vaivasi hetkellinen, kuukaudenajasta riippuvainen käytettävissä olevan pääoman puute, joka sitten kyllä korjaantui kun kuntayhtymä muisti tapansa mukaan kuukausittaisella korvauksellaan menetetystä vapaa-ajasta. Palkkapäivän jälkeen tuli sitten hankittua maaleja ja muuta mukavaa. Ikkunoiden puitteet ja ulkokarmit saivat valkoista pohjamaalia pintaansa. Muutos oli aika huomattava mutta työteliäs.

Yläkerran makuuhuoneessa siis viimekuun puolella seinät saivat jo pohjamaalin ja katto valkoisen pinnan. Yhdessä seinässähän oli myös maalaustapetti. Sen pintaan oli tarkoitus saada tummempi sävy kuin muihin seiniin. Pitkällisen harkinnan jälkeen päädyin beige-vaaleanruskea ja tummepi ruskea, sävyihin. En tiedä mistä moinen sävy, mutta maalattavaa pintaa on siinämäärin vähän että jos ei miellytä niin sitten hakemaan uudet maalit. Maalin tarpeeksi tuli arvioitua 3+1l joka piti suht hyvin paikkansa. Mutta maalin sävyn kanssa oli hiukan ongelmaa, eli ensimmäinen maalaus päätyseinään ei tuottanut toivottua tulosta. Vaikutti aivan siltä kuin kaikissa seinissä olisi samaa maalia, mutta päädyssä olisi unohtunut sekottaa maalit ennen hommaa, jotenka sävy oli eri. Lisäksi paikoitellen piti vetästä toista kerrosta maalia, mutta sehän jopa loppui kesken. Päätin sitten ratkaista homma niin että hankin litran tummenpaa maalia. Sen kun sai pintaan niin jopas muuttui näkymä. Seinien sävyä voisi kuvailla sanoin: vanilijakastike ja suklaavanukas, vaikka kyseessä ei keittiö olekkaan.

Alla olevissa kuvissa vasemmalla lopullinen tulos, oikealla ensimmäisellä sävyllä maalattuna.

Maalaus oli aika lämmintä touhua kun ulkona mittari lähenteli +25 astetta. Suurin osa säädyllisistä kesävaatteistani taitaa vielä olla säkeissä ja laatikoissa autotallissa.

Pienemmässä mittakaavassa tuli jo aikaisemmin maalattua mm. tupakeittiöstä muutama paneli jotka olivat jotenki unohtuneet. Nimittäin tiskipöydän yläpuolelta ja jääkaapin takaa. Vaikka maalattavaa ei ollut kun puolisen neliötä, muuttui keittiön ilme kumman paljon! Kitsaana miehenä ajattelin myös maalata talvella irroitetut verhotangot ja niiden pitimet. Tankoihin iskin koukut ja laitoin ne roikkumaan autotalliin. Maalasin ne sitten penselillä ja samoin kuin pidekkeet. Jälki oli sitten todella per....! Toista maalauskertaa sitten valmistelinkin kunnolla. Siivosin tallista ylimääräiset rojut pois ja maalin ruiskuttelin paineilmalla. Homma sujui sukkelaan, vaikka paineet piti ruiskussa olla alhaiset ettei pidikkeet lentele pitkin tallin lattiaa. Huomattavasti kauemmin aikaa kun maalaus vei ruiskun puhdistaminen. Vielä jos sais jostakin sopivia verhoja niin alakerta alkaisi olemaan valmiina. Tuli kankittua kaksi- ja kolmilamppuiset halogeenit tupakeittiön ja takkahuoneen kattoihin. Lamppuja asentaessani huomasin että oletuksena on ollut ettei kenelläkään ole pintajohtoja katossa, tai sitten ne pienet kiinalaiset ovat vaan unohtaneet tehdä läpiviennin sivusta. Ei kun sitten 10mm pora ja tekemään reikää jalustaan. Loppujen lopuksi lamput asentuivat onnellisesti kattoon mutta johdotuksissa olisi vielä toivomisen varaa.

Grillauksesta

Grillaus tai ruoan valmistaminen avotulta hyväksikäyttäen, ulkona, on niin tärkeä asia että saakoon tähän tekstiin oikeen oman otsikon.

Pihalla olevaa grillkatosta on tullut muutamaan otteeseen käytettyä, mutta kun tuli hankittua muurinpohjapannu niin hommaan tuli lisää mielenkiintoa. Tulisijassa oli n 40cm halkaisijaltaan oleva pyöreä pidike tai teline. Siihen tietenkin sopi 45cm pannu kuin kola rommiin! Säästötalosta hankittuna hintakaan ei päätä huimannut. Mukana oli jopa suomenkieliset käyttö ohjeet! Niiden mukaan sitten toimin vuorotellen kuumentaen ja pesten pannua. Lopuksi öljysin sen vielä kerran kuumentaen. Ylimääräisiä öljyjä tuli valutettua kuumaan hiillokseen, jolloin aika hienot tuli- ja savuefektit täyttivät grillikatoksen.

Pannulla on viikon sisään paistettu mm. porsaan ulko- ja sisäfilepihvejä, nakkeja, makkaraa, kasviksia, lohkoperunoita, kebabpia ja tietenkin muurinpohjalettuja! Suurin osa ruoasta on ihan onnistunut mutta myös joukossa on hiukan mustuneita elintarvikkeita. Lisäksi havaisin että sekavihannekset ovat herkästi syttyviä! Perunoiden paistamisen jälkeen lisäsin öljyä pannulle ja heitin kuumenemaan pussillisen vihanneksia jolloinka pannusta rävähti ilmoille puolimetriset liekit! Kyseessä olevat kasvikset saivat sellaisen käsittelyn että niitä voi ihan surutta syödä vannoutunut "äijäkin" pelkäämättä leimaantumista viherpiiperoksi, hipiksi tai muuksi metroseksuaaliseksi kasvissyöjäksi.

"- Nää on kato hei grillattu polttamalla, eikä mitää vesihaudutettuja lötköjä".

Pieni esteettinen virhe grillikatoksessa on, eli ovi on juuri vanhojen likakaivojen kansien päällä, tai siis niitä kohden. Tarkoituksena olisi nostaa ja pyöräyttää koko kesä hell`s kitchen yhden kulman verran. Tulisijasta sai huomatavasti tehokkaamman kun poisti siitä kolmatta ämpäriä tuhkaa ja asetteli pohjalle muutaman tiilisikiven. Myöskään ympäristöön leviävä kuumuus ei ole niin paha kuin aikaisemmin, eli pihviä pääsee kääntämään muutoinkin kun asbestipukuun pukeutuneena.

Valkoista pintaan....

Viikonlopun aikana makuuhuoneen seinät saivat levyjen pintaan jo pohjamaalin ja katto vaaleni alkuviikosta.

Pitkällisten pakkelointi/hionta sessioiden jälkeen makuuhuoneen seinät saivat pohjamaalit pintaansa. Pohjamaalia sai myös lattiamatto mitä runsaimmissa määrin, mutta siitä ei ole haittaa. Maanantai aamusta sitten alkoi katon maalaus. Ensimmäisenä lakatun pinnan kevyt hionta. Kattopanelit oli käsitelty useaan kertaan ja ilmeiseti lakoilla mitkä eivät täytyä mitään nykyisiä sisämaali/lakka asetuksia, ainakaan turvallisuutensa ja allergia ystävällisyytensä puolesta. Vaikkei pölyä tullut kuin juuri nimeksi niin se kirveli silmiä ja kurkkua. Lopuksi aamukahvit oli tulla ylös kun suussa maistui lakka. Niin ja kyseessä ei ole soilla kasvava marja!

Maalausta aloittelimme pensseleillä, eli ensimmäisenä ponttien reunat. Maalia kului olemattoman vähän ja maalaustyö sujui nopeasti, kiitos paksun lakkakerroksen. Toisaalta peittävyys oli lähinnä arvosanalla "naurettavan heikko". Varsinaisen maalaus tapahtui sitten pienellä telalla ja toisen kerroksen jälkeen katon väri  alkoikin kiitettävästi lähennellä samaa sävyä mitä pöntössä oli. Jossain vaiheessa kyllä kävi mielessä että kuinkahan paljon haltexia tai mdf panelia olis saanut tuon maalin hinnalla ja kuinka paljon nopeammin ne olisi saanut kattoon. Taloon.com:in hintojen mukaan vain n. 8 neliötä...Tässä samalla piti tarkistaa asia.

Katon maalauksen jälkeen päätyseinä sai pintaansa maalaustapetin, toisin oli helppoa sen kiinnittäminen, mitä alakerran paperitapettien. Tapettia jäi aika reilusti rullasta, mutta ei kuitenkaan niin reilusti että sillä olisi toista seinää uskaltanut tapetoida. Alakerran vessaan voisi riittää, saisi ainakin ne rumat saumat piiloon. Siinä samalla tuli avattua ikkuna ja maalattua puitteet kertaalleen uloimmaista ikkunaa lukuunottamatta. Alakerran ikkunan puitteethan tuli maalattua pelkästään sisältä, koska maalaus/kuivumislämpötila oli hieman turhan alhainen. Nyt kun makuuhuone on suurimmaksi osaksi valkoinen, voi alkaa suunnittelmaan hiukan tarkemmin pintamaaleja. Tällä hetkellä ei vielä voi paljastaa värejä...Kun ei niitä itsekkään vielä tiedä.

Alakerran sisustaminenkin pääsi vauhtiin kun viimeinkin saimme haettua keittiön pöydän ja tuolit. Nyt mahtuu isompikin porukka kahveelle, siis oikeen istumaan pöydän ympärille. Seuraavaksi pitää hommata varmaan jokin kahviastiasto, ettei kertakäyttömukeista tarvitse juoda.

 

Lomaviikon kuulumiset

Viimeinkin alkoi se pitkään odotettu keväinen lomaviikko. Jossakin vaiheessa talvea oli ajatuksena että lähtisin käväsemään Ranskassa, kaverin luona. Pohjoisen euroopan taivaalla oli  tummia tuhkapilviä ja luutavasti olisin ollut jossain jumissa, mikäli matkalle olisin yrittänyt. Viikko onkin sitten sujunut kotona puuhaillessa.

Kuten edellisessä kirjoituksessa kerroin, alkuviikon pitäisi pärjätä suurimmaksi osaksi omin voimin hommissa. Kovinkaan suuria hommia en itsekseni viitsisi tehdä mutta listoja ainakin pystyi kiinnittelemään. Viimeviikollahan tuli haettua puuttuvat lattia- ja reunalistat Rautiasta. Niitä sitten asentelin paikoilleen. Suurimaksi osaksi homma sujui hyvin, mutta leveiden lattialistojen kohdalla hankaluuksia tuli kuluneesta jiirilaatikosta, jonka käytetyin kulma alkoi olla jo väljä sahalle ja kulmat sitten mitä sattuu. Listat onneksi olivat helposti työstettävää materiaalia eli mdf puristetta, ensin korjataan kulmaa puukolla, sitten hiomapaperilla ja lopuksi persiilleen mennyt kulma korjataa valkoisella akryylimassalla. Takkahuoneessa TV antennin johto oli myös unohtunut rullalle takan päälle ja ennen listoitusta se piti tukkia panelin ja laminaatin raosta seinän sisään. Pari pientä pätkää tuli sahattua väärään kulmaan ja kertaalleen, kompuraa siirretttyäni, unohdin sen töpselin pistää seinään jotenka paine oli loppua ja naulat jä ikävästi törröttämään. Sitten kun niitä yritti vasaralla korjailla tuli entistä pahempia jälkiä. Muutoin homma onnistui ja alakerran ilme taas jälleen hiukan muuttui.

Makuuhuoneessa tuli myös vietettyä aikaa, mutta levytys ei tarkoittanut makoilua lomalla vaan muutaman pienen levynpalasen kiinnitin. Suurempiakin levyjä tuli kiinniteltyä hiukan paremmin kun nyt oli niitä pitkiä ruuveja. Piirutetulle seinälle en uskaltanut yksikseni tehdä vielä mitään vaan siirryin pakkelointiin. Tiistai iltana homma oli valmiina joskus puolenyön jälkeen...Sitten vielä saunaan ja muutama olut, eli ehti sitä lomaillakkin.

Viikolla kävi myös pieniä vieraita, Matti käväisi kylässa tyttöjen kanssa, tuoden samalla omatekoista ruisleipää. Tähän mennessä nuorin talkoolainen on nyt sitten kolmevuotias! Teki ihan oikeasti hommiakin, kun isukki purki puolipaneleita ala-aulasta niin tytöt kantoivat niitä eteiseen. Samalla porukalla siirtyi myös pihalla olleita halkoja sisälle puuvajaan.
Tuli myös taas makkarat paistettua ulkosalla ja pienelle talkooväelle sitten tarjottua ranskiksia ja makkaraa, sekä tietenkin jäätelöä jällkäriksi. Syötyään tytöt totesivat että "nyt pitäs leikkiä, missäs sulla on semmoset lastentavarat?" No hittolainen! Eipä ole sellasia mutta näköjään pitää hommata vastaisuuden varalle. Tytöt kyllä keksivät leikkejä jo parista patjasta ja makuupussista.

Vieraiden lähdettyä käväsin hakemassa yhden villapaalin joka ylimääräisenä oli työkaverin mökillä kökötellyt. Kiitoksia siitä Miialle ja Panulle! Pääsi samalla tutustumaan uusiin maisemiin ja ajettua Jeepillä hiekkateitä. Ossi tuli haettu sitten illan puolella Jyväskylästä. Takaisin tullessa hetkellisestä päähänpistosta ajelin kotiin oikoteitä pitkin. Oikaisua ei kyllä ajallisesti tainnut pahemmin olla, mutta ehkä hiukan lyhempi matka.

Loppuviikko sujuikin sitten makuuhuoneen seinien laitossa. Kipsilevyt asettuivat piirujen päälle ja saivat pakkelia saumoihinsa. Joutuipa jopa hakemaan lisää pakkelia, eli ei tuo 10kg kovin pitkälle riitä. Kaupassa sattui olemaan eräs kollega joka totesikin ettei tuon pöntön kans sixpäkki riitä vaan vähintään mäyräkoira, jos sekään. Takanedustan kaakelit saivat myös metalliset reunalistat ympärilleen. Enkä onnistunut pilaamaan kuin vain yhden ruuvin. Siitä viisastuneena porasimme jokaiselle ruuville lattiaan reikää, oli niin pehmeää ainetta ettei kestänyt paljoakaan voimaan ennen kun oli mutkalla ja entinen ruuvi. No...liimalla korjaantuu pienet viat, isoja vikoja ei olekkaan!

Tämä blogin kirjoittaminenkin helpottui huomattavasti kun sai kasattua pöytäkoneen käyttökuntoon. Kaikki välttämättömimmät osat kyllä laatikoista löytyi mutta tuon Saunalahden mokkulan kanssa oli ihmettelemistä. Aikaisemmin se koneen kanssa toimi moitteetta, mutta nyt taas vaati ihmeellisiä ja täysin epäloogisia asennuksia ja asennuksen poistoja...Kuitenkin pääasia että toimii, nyt sitä ei uskalla irrotella koneesta.

Kahden kerroksen väkeä

Viikko meni taas hujauksessa. Mutta jotain remontti hommaakin tuli tehtyä, nyt kun alakerran tilat alkavat olla listoja vaille valmiina, oli aika siirtyä toiseen kerrokseen. Alkuviikko meni tavaroita kuljetellessa ja tapahtuipa niin että punainen tupa sai perunamaansa, tai pikemminkin penkin. Ossin pohjanmaan tuliaiset löysivät paikkansa vanhasta kasvihuoneesta.

Yläkerrassa sitten alkoi operaatio seinien suoristaminen. Makuuhuoneen päätyseinä oli siinä määrin "pullea" johtuen siinä sijaitsevasta muurista, siksi olimme jo aikaisemmin päättäneet pienentää huonetta parin tuuman piirun verran. Se kun oli valmis alkoi ensin rakenteiden purku pois edestä, eli listat saivat kyytiä, samoin vaatekaapit. Listat tosin saivat kyytiä ihan pihalle asti mutta kaappi tulee vielä käyttöön. Torstai iltapäivän-illan aikana makuunuoneen seinät saivat levyä pintaansa. Piirutettu seinä jäi vielä odottamaan paksumpaa levyä. Hiukan myös ongelmia tuotti pitkien gyprok -ruuvien loppuminen viimeisillä levyillä. Onneksi saneerauslevy pysyy paikoillaan parilla ruuvilla. Seinäthän on päällystetty huokolevyllä ja siinä ei ruuvi pysy, pituutta siis piti olla niin että ylettyy alla olevaan laudoitukseen.

Perjantaina viimeinkin pääsi hakemaan tilatut listat ja muuta tavaraa Rautiasta. Tumman lakatun katon maalaukseen tuli myös hankittua reilusti maalia. Tulevalla viikolla olisi tarkoitus saada levytys valmiiksi, pakkeloinnit ja maalaukset. Lattian osalta päätimme jättää vanhan muovimaton laminaattien alle. Matto oli suht vahvasti liimattuna kiinni eikä pahempia epätasaisuuksia ole. Myös alakerta pitäisi saada listoitettua valmiiksi. Hiukan hommaa helpottaa nyt alkanut viikon loma. Toisaalta "operatiivinen johto" otti ja lähti käväisemään pohjanmaalla.

Palapelin teko jatkuu....

Nyt alkoi, hetken aikaa, tuntumaan siltä että homma edistyy. Latti kun alkoi peittymään laminaattiin niin ilme muuttui.

Ossi saapui taas paikalle pohjanmaan reissulta ja minulta yövuorot loppuivat. Tuliaisena sain aitoja pohjalaisia siemenperunoita, isojen itujen kanssa! Heti keskiviikkoiltana aloitimme tupakeittiön laminaatin asennuksen. Sitä ennen Ossi kiinnitti viikon irrallaan olleet laatat uunin eteen, hyvin olivat pysyneet paikoillaan ilman laastiakin. Pari ensimmäistä laminaattiriviä iskimme kiinni ja sitten otimme mittoja. Mittojen otaamisen jälkeen purimme asennukset. Reilun parin metrin matkalla seinässä oli heittoa useita senttejä. Niinpä aloitusrivi kavennettiin huoneen mukaisesti. Pikaisella tarkistumittauksella totesimme vastakkaisen seinänkin olevan kieron, mutta se olisi sen ajan murhe.

Ilta saapui varsin nopeasti ja ensimmäisen parin rivin tekemiseen meni sen verran aikaa että päätimme jatkaa seuraavan päivän puolella. Torstai iltapäivään mennessä homma etenikin ohi hellan ja tiskikoneen. Kovin paljoa susipaloja ei tullut tehtyä, tai niitä sai sovellettua muualle. Täytyy vain muistaa jokaisessa rivissä käyttää imuria noissa saumoissa! Pienikin roska estää tiiviin kiinnittymisen ja sitten on rakoja kuin puuladon seinissä! Eillen kaakeloitu hellan edusta sai myös saumauksen. Myös havaitsimme että jalkani, joka jotenki taas vahingossa lipsahti, ei ollut saanut suurempia epätasaisuuksia aikaan.

Tiskikoneen poistimme paikaltaan. Letkut sai irit mutta sähköjohto oli jossain tuntemattomassa paikassa kiinni, tai siis jääkaapin takana. Johto antoi kuitenkin periksi että konetta sai liikuteltua. Tiskipöytään tulevat vesiletkut oli asianmukaisesti suojattu mutta reikä josta nousivat lattiasta oli potentiaalinen hiiren ja myyrän kulkureitti. Pienjyrsiöiden vapaata liikkumista rajoitettiin laastilla. Saavat siinä pienet talttahampaat hiukan vastusta kun yrittävät meikäläisen herkkujen kimppuun! Torstaina tuli myös testattua grillikatos ja makkaraa siellä paisteltua. Ilokseni huomasin että ainakin osa savusta pakenee paikalta ns. savupiipun kautta. Suurin osa kuitenkin siirtyi ulos nopeinta tietä, eli avonaisista ikkunoista. Kovinkaan paljoa ei viitsinyt savussa istuskella ja tikunpäässä kyrsää käristää vaan käärin sapuskat folioon ja heitin hiillokselle.

Perjantaina etenimme nopeasti laminaattien asennuksessa tiskikoneelta aulan ovelle. Jääkaappipakastin siirtyi näppärästi paikaltaan ja takaisin, kiitos toimivien rullien. 

Kun laminaatti homma oli valmiina jatkoimme listojen asentelua. Vieläkään en ollut päässyt Rautiaan hakemaan sinne tilattuja listoja, jotenka piti keskitty kinkkisiin ikkunalistoihin. Hommahan niissä toimi niin että karmiin tuli 10-12mm kanttinen lista jota vielä piti puupalasilla säädellä samalle tasolle mitä seinä. Sitten kun varsinainen peitelista kiinnitetään tulee sen ulkoreunaan, panelin yläpuolelle, ohut 4-6mm lista mikä tasaa taas puolipanelin ja seinänä korkeuseron. Sitten kun lopullinen peitelista on saatu kiinni korjataan raot...Akryylimassalla. Hyvä siitä tuli, verrattuna lähtötilanteeseen. Lopuksihan koko komeus korjataan oikeen suunnatuilla valoilla! Ja tietenkin mahdollisimman pienitehoisella valaistuksella.

Perjantai iltaan mennessä saimme tupakeittiön ikkunat listoitettua ja aulan oviaukon ympärille myös listat. Välillä piti kylläkin kävästä Mikkelin K-Raudassa, loppui juuri ratkaisevalla hetkellä reunalistat. Siellä tuli tehtyä myös löytö, tarjous MDF jalkalistaa! Sitä kokeeksi otimme pari salkoa ja se soveltui hyvin keittiökalusteiden ja hellan ympärille.

Lopputulos näyttää sitten tuolta. Lattiasta ja panelin reunasta listat puuttu samoin kun hellan ympäriltä. Kaakeloinnin reunoille olisi tarkoitus asennella messinkilista. Sitä jo K-Raudassa hypistelin käsissäni, mutta hinta pätkälle oli sen verta suolainen että ajattelin vilkaista muistakin liikkeistä.

Pihanpuolella on yhä märkää ja rapaista. Pieni maa- ja vesirakennustöitä piti tehdä. Onneksi oli kokemusta ja asiantuntemusta hommasta, eli pieninä poikina kaikki keväät tuli tehtyä puroja pihoille. Nyt ei vaan enää ollut niin hauskaa kun silloin...Hommalla kun oli jotain tarkoitusta. Tai sitten syynä oli se ettei naapurinpojat olleet mukana. Aika entinen ei koskaan enää palaa....

Perjantai iltana heitimme hetkeksi viihteelle..tai vapaalle. No eipä tämä aina niin vakavahenkistä homma ole ollut! No kuitenkin Syntymäpäiväni kunniaksi liput oli saloissa ja Vaakunaan oli hommattu Mikael -imitaattori, jota piti kävästä katsomassa. Kiitos ja anteeksi Kyy, varastin sun jutun. Eli siis suomeksi Vaakunassa oli esiintymässä Mokoma! Hiukan meni asian viereen, mutta ensikesänä ehkä kyseinen kappale raikaa terassilla, siis Uutelan terassilla.

Piinaviikon viralliset listat.

Hetkeen ei ole uutta tekstiä blogiin tullut. Johtuu lähinnä siitä ettei ole mitään raportoitavaa. Jotain tässä kuitenkin viimeisen viikon aikaan on saatu aikaiseksi.

Kuten aikaisemmin oli todettu, takkahuone sai laminaatin lattiaan ja Ristiinan Rautiaan tuli suunnattua lista ostoksille. Edellinen viikonloppu meni muissa huvituksissa, piinaviikkoa odotellessa, eli iloisen ja energisen työyhteisömme reissu naapurikaupunkiin venähti siinä määrin pitkäksi ettei viikonloppuna saanut mitään aikaiseksi, remontin puolella. Sen sijaan ensimmäinen saunailta -muotoinen tapahtuma tuli järjestettyä kun reissusta palailimme. Siitä ei sen enempää...sauna on yhä käyttökunnossa.

Kattolistoja tuli maalailtua valmiiksi, muut listat olivat jo maalattuja. Ossikin sitten saapui pohjanmaan retkeltä ja listoja saatiin seinille. Jonkin verran hankaluuksia teetti muurin ympärille tehtävien listojen jiirit, mutta neuvoa-antavalla oluella ja tarpeeksi monella koepalalla hommasta selvittiin. Weskulta lainattu pikkuinen kompura myös ajoi asiansa mutta sen kaverina ollut naulain iski pahat reiät listoihin. Hätään auttoi Hong-Kong tavaratalon yyber laadukas naulain. 

Mikkelin K-raudassa tuli myös reissu tehtyä. Vääränlaiset naulat sai palautettua ja tilalle tuli hankittua laatat uunin edustalle sekä tarvittavat laastit. Pääsiäiseksi homma hiljeni, jos nyt enempää voi hiljentyä. Ossi suuntasi taas pohjanmaalle ja minä jatkelin lähinnä paikkojen järjestelyllä. Jonkin aikaa autotallia pengottuani löysin mattoja (joita en edes muistanut olevan) ja niitä kivasti asettelin peittämään kaunista, pakkeloitua, lastulevy lattiaa.  

Lumet alkoivat sulaa kohisten pääsiäisen aikoihin. Pihalta löytyi yhä enemmän autonvanteita ym. tavaraa. Pihalta myös löytyi runsaasti vettä ja savea. Täytyi ulkotöitäkin tehdä että sai ohjattua veden pois pihasta. Autotalli onneksi, ainakin vielä, on säilynyt kuivana. Pääsiäisen seutu meni siis ilman remontointia, tuli kyllä tutustutta Jeepillä Etelä-Savolaisiin kelirikko teihin sekä kuunneltua livenä Viikatteen synkistelyä. Töitäkin on pitänyt tehdä, siis niitä töitä joista saa korvausta kerran kuukaudessa. Kuluvalla viikolla olisi tarkoitus saada aikaan tupakeittiön lattia ja listoitukset loppuun. Sitten pitääkin siirtyä yläkerran kimppuun.

Palapelin teko alkoi...

Ensimmäinen huone on nyt saanut uuden lattian. Paljon on kyllä vielä jäljellä, koska kyseessä on se pienin huone, eli takkahuone.

Pientä palapeliä tuotti asennus, johtuen huoneen kulmassa olevasta takasta. Onneksi listoilla peittyy pahimmat raot. Laminaatti asettui kohtalaisen hyvin lattiaan ja kiinnittyivät toisiinsa niin ettei ainakaan sukat ei pitäsi saumoihin jäädä kiinni. Oviaukon kohdalle homma sitten lopetettiin ja reuna suojattiin listalla, mikä oli irroitettu matonsaumasta, samoilta seuduilta. Hommien helpottamiseksi siirtelin samantien tavaroita tupakeittiön puolelta tuoreelle lattialle. Jostain ihmeen syystä kuljin lähes varpaillani, niin kuin varoen ettei lakkaan tai maaliin jäisi jälkiä. Hetken asiaa mietittyäni totesin ettei tuoreeseen laminaattiin varmaan jää jälkiä niin kuin maaliin. Askelvaimennuksessa näytti olevan 50 vuoden takuu, täytyy laittaa jonnekkin ylös että vuonna 2059 pitää alkaa tarkistelemaan kuntoa, ennen kun takuu loppuu.

Tupakeittiön puolelta tuli vetästyä suurimman osan mattoa irti lattiasta, tai siis irtihän se on ollut lattiasta, koska asennuksessa ei oltu käytetty liimaa, onneksi. Matto ei kovinkaan vahvalta vaikuttanut, muistelin että Pohjanmaalla, kotipuolessa oli puolet painavempaa ja paksumpaa mattoa kun sitä Torppaan asennettiin. Niin ihan oikeasti siis, ei ole kyse siitä että Pohojammaalla on kaikki isompaa!

Ohut matto aiheutti sen että lattiassa olevat raot, tai niiden paikkaukset pakkelilla, tuntuivat ja näkyivät lattiassa. Jostain kummasta syystä lattialevyinä oli kahta erityyppistä lastulevyä. Levyjen ponttaukset eivät ehkä olleet täysin yhteensopivia, mistä syystä oli parissa paikassa 2-3mm rako, joka tukittu pakkelilla. Pakkeli sitten oli aikojen saatossa irronnut ja noussut ylös raosta ja ohuessa matossa tämä 1-2mm nousu näkyi hyvin, eli tasoitteesta oli tullut epätasoite.

Puukolla näpertelemällä vanhat pakkelit lähti irti ja rakoja tilkittiin akryylimassalla. Yhteen saumaan, joka ei varsinaisesti ollut koholla, vaan levy oli koholla, Ossi sipaisi jo pakkelia. Sen jälkeen käväsin hakemassa muutaman paketin laminaattia lämpenemään ja kuinka ollakkaan juuri siihen tuoreeseen pakkeliin onnistui jalkani asettamaan ja vielä molemmat!

Huomisen suunitelmissa olisi (kun herään) reissu Rautiaan lista ostoksille ja lisää laminaatin asennusta. Jossain välissä pitäisi myös ehtiä vilkaisemaan muutamia tarjous sohvia. Jospa saisi kalustettua viikonloppuna tuon takkahuoneen.

Turailua yövuorojen välissä

Alkuviikko meneekin minulla enimmäkseen yöt töissä kukkuen ja päivät patjalla nukkuen. Jotain pikkuhommaa sentään jaksaa tehdä.

Eillen, töihin lähdettyäni Ossi tapetoi alakerran valmiiksi. Seuraava homma on sitten tuo lattian laittaminen. Alakertaanhan on suunnitteilla tuollainen keskiruskea tammikuvio laminaatti. Tai onhan se enemmän kun suunnitelma, kun ne on jo viimekuussa tullut ostettua.

Aikaisemmin suunnitelmana oli myös että tupakeittiö ja takkahuone tulee täysin yhtenäisellä laminaatilla. Nyt homma vähän muuttui, eli huoneiden väliin tulee kyllä jatkos ja pieni lista lattiaan, aivan kuten matollakin. Homma lähti käyntiin sitten siivoamisella ja kun se oli lähti vanha muovimatto lattiasta. Hyvin lähtikin, asennus oli liimaton. Lamnaatteja ei vielä päässyt asentelemaan, koska ne olivat ulkosäilytyksessä, tallissa ja tarvinnevat olla jonkin aikaa sisätiloissa mihin ne asennetaan.

Askelvaimennuksen, tai mikä se nyt onkaan, leikkelin valmiiksi ja kiinnitin hiukan että pysyy paikallaan. Muutaman paketin laminaatteja kannoimme sisään ja pääsin hiukan katselemaan miten väritys sopii maalauksiin ja tapetteihin.

Alkuillasta tuli tehtyä vielä pikainen reissu Mikkelin K-rautaan. Puutelistalla oli 2x2" lankkua. Yläkerran makuuhuneen seinä tarvinnee hiukan enemmän suoristamista, johon ne puut ovat paikallaan. Kiva oli ajella kärry perässä, jossa on lähes 6 metrisiä lankkuja! Onneksi Aatunvalinnan pihassa oli runsaasti tilaa kun samalla reissulla piti täydennellä ruoka- ja nestevarantoja.