Se on sitte jo kesä!

Edellisestä bloggauksesta hetkinen taas pääsi kulumaan. Viimeksi kevättä teki ja nyt on päästy hyvinkin kesään. Kevät, ajankohtaisesti tietenkin on ollut ulkopainotteinen Uutelan puuhissa.

Maaliskuu maata näytti...melkein !

No jos ei maaliskuu niin sitten huhtikuu. Yllättävän vähällä vaivalla ja vetisyydellä tämä kevät selvittiin. Pihan kuivumista ehkä edesauttoi se ettei lumikasoja tullut tehtyä ihan ajotien varteen, vaan kola sai kyytiä...Siis lumikola, no rommikolakin saanut välillä kyytiä, tosin rauhallisesti ja harkitusti. Huhtikuun alkupäivinä piha meni niin sanotusti "läpi" tai auto pihan lumesta. Kaikessa rauhassa töistä ajelin kotiin, isommat tiet jo sulana ja tietenkin takavedolla. Kotipihassa sitten pääsi vanhoilla vauhdeilla reilun autonmitan risteyksestä kun piti jakolaatikosta hakea etupyöriinkin aktiivista vetoa.
- Mainittakoon että jakolaatikko ei ole suurempi versio sähkömiehille tutusta jakorasiasta. Autossa jakolaatikolla tarkoitetaan järjestelmää joka jakaa vaihdelaatikolta tulevan vedon etu- ja taka-akseleiden välillä. Jakolaatikon toimintaa hallitaan vaihdekepin tapaisella tikulla tai sähköisesti. 

Muutaman päivän lämpimän jakson ja vetisen lumen kolaamisen jälkeen pihalle pääsi muillakin kuin maastoliikenne luokan (M1G) ajoneuvoilla.

Huhtikuun alussa pidin viikon verran lomaakin. Tarkoituksena oli siivota romuja pihalta, ei kun siis korjauskohteita tai varaosalähteitä! Lähes koko loman satoi tai sitten oli joku muu syy joka esti minua toimiasta, sitä voidaan kutusa myös laiskuudeksi. Huhtikuun lopulla sitten alkoi pihan siivous oikeen kunnolla käynnistyä. Tarkemmin tuo toiminta ajoittui pääsiäiseen ja hyviin ilmoihin. Ensimmäisenä sai kyytiä muutama lumen painosta talvella katkennut leppä. Samalla moottorisahanterä kävi muutmaan muuhunkin puuhun. Monen tunnin ähkimisen ja puhkimisen jälkeen minulla oli noin puoli kuutiota halkoa siistissä pinossa! Sekä lisää risua roskakasassa.

Parin viikon kuiva ja lämmin sää oli saanut aikaan sen ettei enään kehdannut poltella risuja pihassa, olis pian menny muutakin kun risut. Asiaa mietin ja loppujen lopuksi risut hävisivät pihalta siististi ja nopeasti erään nuoren maanviljelin toimesta, kiitosta Caritalle myös siitä! Jotenkin tuntui liian helpolta kun isolla kahmari kauhalla muutaman kerran nappasi kiinni ja runnoi kärryyn! Oli vähän ihme olo kun sitä kasaa oli katsellut vuoden ja kuinka helposti se häipyi! Nurmikkoon tietenkin tuli miehekkäät traktorin raiteet, mutta tuossa nurmessa se ei paljoa haitanne.

Ulko(eteis)töitä

Huhtikuun lopuilla alkoi myös eteisen remontointi olla aiheellista. Syksyn ja talven ajan eteinen oli ollut epämääräinen varasto, mutta se sai suuden järjestyksen, kiitos Caritan, (osa 2.).
Ulkoeteiseen oli alunperin tarkoitus asentaa lattiallämmitys ja sen päälle laattaa. Lämmitys hommaa selvittäessäni aloin kuitenkin hiljalleen tiputtaa pois sitä lämmitystä suunnitelmista. Laskelmieni mukaan 7-8 neliön saneeraus lämmitys paketti olisi riittänyt lattian pinta-alalle, kun sitä ei kaappien ym kalusteiden alle kannata asennella. Paketti itsessään olisi maksanut n. 350e + pohjustukset, joko massalla tai paksulla kipsilevyllä. Lisäksi sähkön kulutus olisi varmasti talviaikaan noussut. Eteisessä tuollainen lämmitys on lähes jatkuvasti päällä.

Päädyin sitten pelkkään kaakeliin, joka oli hankittu jo viime kesänä. Mattoa poistaessani löysin vanerilattian joka tarvitsi tasoitusta sekin. Se onnistui onneksi saneerauskipsilevyllä, ihan oikeasti, laasteja ostaessani sain sen selville. Tietenkään se yksi kokoainen ja kasa paloja ei riittänyt, niinpä tuli haettu pari lisää ja samalla, ettei turhaan ajella kärryn kanssa edestakaisin, otin portaiden pinnoitukseen vanerilevyn.

Saneerauslevyllä alustaminen sujuikin varsin näppärästi. Yksi tärkeä funktio, mitä levyllä käsittääkseni myös oli, niin laasti tarttuu siihen paremmin kuin vaneeriin. 

 

Laatoitus sujuikin melkein kuin sitä olisi ennenkin tehnyt, niin no kerran...Mutta ei silloin yksin, vaan enempi apupoikana. Suurin homma oli mittailla ja sovitella laatat niin ettei joka seinälle tule vajaata laattaa. Alustavissa mittauksissa jo kyllä selvisi että eteinen oli vuonna -98 tehty vanhaa kaavaa noudatten, eli seinät eivät olleet ihan suoria. Jotenkin minua hirvitti mahdollisen laastin kuivuminen käsiin, tai siis astiaan, ja leikkelin laattoja jo valmiiksi kun mittaukset oli tehty. Ensimmäinen laatta tietenkin särkyi palasiksi, mutta sen jälkeen muistin ettei laattaleikkurissa käytetä samanlaista voimaa kuten laminaattileikkurissa. Jälkeenpäin olisi voinut kyllä jättää sen laatoituksen seuraavalle päivälle, kun mittauksissa ja suunnitteluissa meni pidempään kun oletin. Hommaa kuitenkin aloin tekemään ja valmistelin myös kävelysillan ulko-ovelta sisäovelle.

Ensimmäinen satsi laastia tuli huomattavan löysänä, en kuitenkaan malttanut heittää sitä pois vaan asentelin laattoja. Noin kolmentunnin uurastuksen jälkeen homma alkoi olla selvä. Olin jopa osannut edetä niin etten laatoittanut itseäni nurkkaan vaan ulko-ovelle. Huonompi puoli oli vaan se etten muistanut a) takkia tai paksumpaa paitaa ottaa mukaan sisältä ja b) laittaa ulkovaloa valmiiksi päälle. Toukokuun alkupuolen pimenevässä illassa sitten yritin puhdistella välineitä, kylmissäni hikinen T-paita päällä ja nauttien kevään ensimmäisten hyttysten hanakasta seurasta. Seuraava ongelma oli takaisin sisälle pääsy. Kävelysillan olin tehnyt ja testanut että siitä pääsee kohtuullisen helposti sisäoven portaalle. Siinä sitten asentelin sillan paikoilleen ja huomasin että sisäovi oli mennyt kiinni ja niin kauan kun silta on paikallaan ei sitä myöskään saa auki. Onneksi ovi ei ollut kokonaan kiinni vaan kahvaa laudalla huitomalla sen sai auki ja väsynyt remontoija pääsi sisälle ja saunaan.

 

Seuraavana aamuna varoen astelin tuoreelle laatoitukselle. En siksi varoen että olisin pelännyt laastin olevan vielä märkää, vaan siksi etten kaatuisi kierojen laattojen päällä! Liian vetelä laasti oli aiheuttanut pientä epätasaisuutta. No saattoi laatoittojallakin olla osuutta asiaan.
- netin ihmeellisestä maailmasta kuitenkin löysin lohduttavan tiedon. Hyvällä saumauksella voidaan pelastaa huono laatoitus...Valitettavasti pitkistä etsinnöistä huolimatta en kyennyt riittävän hyvää saumaajaa löytämään niin tein sen sitten itse.

Sisäporras oli vielä laatoittamatta. Siihen olin päättänyt käyttää sekä tuota isoa laattaa että pienempää, hellan edustassa käytettyä tummaa. Tuo operaatio sattui samalle illalle kuin Suomi -Ruotsi jääkiekon MM finaali. Kerrottakoot ettei pahemmin tullut seurattua koko kisoja, mutta jonkilaista mielenkiintoa finaalia kohtaan oli. Niinpä aloitin hommat kuunnellen selostusta ja välillä vilkaisten mitä oli tapahtunut jäällä. Siinä sitten pysty laatat alkoivat valumaan ja sauma narua ei löytynyt. Ratkaisin ongelman pikaisesti pahvipaloilla, joita laattojen väliin tungin. Tarkoitus oli seurata hetken kuinka suomi taas saa naapureilta kaukalossa selkään. Asiat meni sitten hiukan toiseen suuntaan, jos joku ei satu muistamaan niin suomi sen pelin voitti ja maailmanmestaruuden. Tuo keväinen tapahtumahan tunnetaan ja muistetaan jälkipolvien keskuudessa vielä pitkään mm. ilmaveivistä, siis siitä ex-maalivahti Nurmisen tekemästä sekä traagisesta loukkaantumisesta, joka piti Jutilan poissa juhlahumusta.
Niin siinä sitten kävi meikäläisen suunnitelmillekkin että piti seurata telkkaria. Voiton huumassa sitten unohdin yhden asian...Seuraavana aamuna muistin pahvit laattojen välissä. Niitä sitten irroittelin ja mietin itsekseni "Kiitos Leijonat!"

 

Nyt kun lattia oli kohtalaisessa kunnossa alkoi seinät näyttämään siltä että nekin kaipaisi pientä pintaremonttia. Kuultomaali, tai siis sävytetty lakka sattui olemaan tarjouksessa niin pitihän sitä kokeilla. Reilusti yli 10v vanhat paneelit oli kuitenkin jo tummuneet ja lopputulos hiukan sotkuisen näköinen. Homma myös toimi täysin väärään suuntaan, eli lattiasta ylöpäin. Onneksi kaakeli oli helppo puhdistaa! Parin lakkakerroksen jälkeen huomasin sitten että katto näyttää aika kurjalta...Ei perhana! Paneelikatto valkoista olis vielä muutama litra. Olkoot nyt toistaiseksi vielä. Voi olla niin että kun katon saa maalattua tulee seiniinkin sitten uusi maali, tuon kuultolakkaus sotkun päälle. No pääasia kuitenkin että eteiseen sai kauan kaivattuja säilytystiloja. 

 

Terazzi keliä pitäny...

Joku tarkkaavainen lukija saattaa muistaa että jo viimevuoden aikana tuli hankittua erilaista kyllästettyä puutavaraa terassin korjausta varten. Useita piirrustuksia aiheesta tuli tehtyä ja tarkalleen hahmoteltua miten homma toimisi. Toukokuun päivänä eräänä kaverini Tuomo (aka. BC, RokkiRotta, Vastus yms..) soitteli ja kyseli saunomismahdollisuutta. Tämä Kokkolasta sukunsa maille ja mannuille Lappeenrantaan palannut pieni suuri monitoimimies oli sattumalta ihan lähistöllä rakentelemassa jotain pientä siltaa, mistä junat kulkevat ylitse. Siinä saunan jälkeen sitten ihmetteli ulkoportaiden heikkoa kuntoa. Kerroin (vihjasin) että pihalla on kasa vihreää puutavaraa josta pitäis aikaan saada terassia ja portaita. Asiasta nyt ei kummemmin sovittu, mutta mies soitti seuraavana aamuna ja käski hommata palkkikenkiä, ruuveja jne tarvikkeita. Ensin ajatuksena kävi että firmalla, Amatex, on juoksupojan tarvetta mutta sitten kyllä selveni että tänään tehtäisiin terassia iltapuhteina. Siinä sitten suuntasin kaupungille, keväällähän melkein jokaisen kaupan valikoimiin kuuluu erilaiset terassiruuvit. Niitä löytyikin helposti, mutta 75x75mm palkkikengät olikin vaikeampi juttu. Viimen K-raudassa löysivät, tilattavana tarvikkeena, toimitusaika n. 5pv ja hinta n. 5e/kpl!!! Ei käy -ajattelin. Ajelin takaisin Tokmannille ja ostin sieltä tavallisia kakkosnelosen palkkikenkiä ja 75mm naulauslevyjä. Kotona sitten kaivelin esille rälläkän ja hitsin. Ensin halkaisin palkkikengän ja lyhensin niitä. Sitten paloittelin naulauslevyn kolmeen osaan jonka lopulta hitsasin palkkikengän palasten väliin. Pari ensimmäistä kenkää hiukan epäonnistui, mutta kun tajusin vetää sinkitykset pois, alkoi migin lanka tarttumaan. 

Seuraavana valmistelevana operaationa oli vanhojen portaiden irrottaminen. Kovinkaan tukevasti ne eivät kiinni olleet. Muutakin tekemistä oli alkuperäisissä suunnitelmissa, mutta tähän hätään en alkanut salaojia kaivamaan terassin alle. Tuomo saapui sitten illasta paikalle, tehtyään reippaan työpäivän. Homma alkoi noin klo 19, nopeasti suunnitelmat oli selvillä ja rungon teko alkoi. Kun runko oli valmiina pidimme reilun kahvitauon. Sen jälkee enään laudoituksen asennusta. Se sujuikin vauhdilla, tuskin ehdin katkoa ja kantaa lautoja työmaalle kun Tuomo niitä jo ruuvaili kiinni. Homma valmistui juuri ennen klo 23 ja pääsimme saunaan. Viimeinen lauta tosin jäi vielä asentamatta, kun sitä tarvitsi hiukan kavennella ja ajatuksenkulku siihen hommaan ei ollut kovinkaan selkeää enään. Pintalaudat olin hankkinut hyvin tarkasti, kokonaista 1 kpl jäi ylimääräiseksi ja jokaisesta piti katkaista 43cm pala.

Tilanne n. klo 20.30 aikaan

Valmista tuli..tai melkein, klo 23

Muutaman päivän kuluttua kavensin viimeisenkin laudan soveltumaan terassin lattiaan ja rakentelin hiukan paremmat "väliaikaiset portaat". Niistä tuli ehkä hiukan liian hyvät. Kaiteet on yhä tekemättä, tarvikkeet on hankittuna mutta ne kuuluisat ns. muut kiireet, sotkivat aikataulua. Toisaalta, juhannus menee töissä niin mitäs niillä kaiteilla siellä tekee! Terassi kalusteiden puuttesta johtuen pihalla, muovien alla nököttönyt vanha sohva sai uuden elämän. Aika mannermainen tunnelma, istua terassilla nahkasohvalla ja siemailla aamukahvia (..iltakaljaa..).

 

Uutelan Korjaamo & Romu:n kuulumiset

Ne kuuluisat "muut kiireet" selittyvät osaksi tallin puolella tapahtuvilla askareilla. Tuossa kesäkuun alussa tuli hankittua, kun halvalla sai, pari painepesuria. Kyseessä ei ole mikään Honkkarin kiinan rimpula, vaan Kärcherin HDS sarjan 995 ja 1012 mallit. Kyseiset pesurit käyttävät toiminnassaan voimavirtaa ja lämmittävät veden max. +150 asteiseksi. Siis jos toimisivat! Painoakin peleillä on lähemmäs 130kg /kpl. Kyseiset vekottimet löytyivät Offipalstan myytävänä osastolta ja sijaitsivat vielä n. 2km päässä. Lisäksi myyjään olis jo aikaisemmin tutustunut ihan livenäkin, k.o henkilön Tojotan vinssillä Jeeppi vedettiin irti Anttolan ajourista, kun piti mennä kokeilemaan isojen poikien reittejä. Kyseisestä tapahtumasta löytyy kyllä juutuubi -videokin tästä.

Pesurit saimme kärryyn, mutta yksin en niitä uskaltanut alkaa tiputtelemaan alas. Samoihin aikoihin aloin muistelemaan että "Koppi" Matilla, joka oli Uutelan Korjaamon & Romun ensimmäinen asiakas, on meikäläisen akkulaturi vielä lainassa. Soittelin miehelle ja kyselin josko voisi vähän autella ja samalla tuoda laturin takaisin, kun tuntui että Jeepistä välillä oli virta vähillä. 

Ennen kun laturi tuli, kävi niin ettei auto sitten eräänä iltanä käynnistynytkään, vielä juuri kun yövuoroon lähtö oli edessä. Naapurilta kuitenkin sain virtaa, tosin sekään ei auttanut, vaan tilanteen ratkaisi napakka isku vasaralla starttimoottoriin. Seuraavan päivän ohjelmassa olikin sitten irroita- pura-puhdista- asenna käynnistin moottori. Homma jopa onnistui ja auto käynnistyi taas kun kesällä...No ihmekkös tuo kun oli +25 lämmintä! Tallissa majailleen vara-akunkin sain latailtua, kun Tuomo tuli käväsemään ja lainasi laturia, ennen kun kävi nakkaamassa sen yhden rautatiesillan paikalleen. 

Pesurit sitten saatiin myöhemmin kärrystä alas ja oma laturi paikalle. Matti kertoili kannettavasta koneesta jossa oli jotain vikaa. Lupailin vilasta vekotinta jos sattuu sen tuomaan. Seuraavaksi päiväksi suunnitellut hommat jouduin perumaan sateen takia mutta talli kaipaili järjestelyä. Siinä iltapäivästä Matti sitten soitteli että voisi tulla konetta näyttämään. Hetken konetta tutkittuani aloin tutkia googlea ja sieltä selvisi kyseisen läppärin tyyppivika. Eräs piirisarja kärsii tinan heikkoudesta ja saadaan (ehkä) kuntoon kuumentamalla palikkaa +210-220 asteiseksi. Juutuubista katselin kuinka homma tehtiin lämpöasemalla ja infrapuna mittareilla. 

- Aikaisemmin kokeilin samankaltaista korjaustoimenpidettä "Kyy" Antilta saamaani kuolleeseen HP:n koneesen. Tuolloin käytin keittön uunia kuumennukseen, se operaatio tosin epäonnistui. 

Niin ja selvenykseksi että nykyiset koneet, erityisesti läppärit, ovat sen verran kiireellä tehty että kokoonpano linjastolla emolevyn komponentit isketään kylmään tinaan kiinni ja käytetään sitten eräänlaisessa uunissa, jossa tinan pitäisi sulaa. 

Tällä kertaa ajattelin käyttää toista korjauskeinoa. Koneen korjaukseen tarvitsisi puhtaat tilat, tarkan lämmittimen tai lämpöaseman, infrapuna lämpömittarin. Mitään noista em. tarvikkeista ei ollut niin käytettiin sitä mitä oli. Eli pölyisessä tallissa kuumailmapuhallinta käyttäen ja mittarina Tulikiven uunin lämpömittari. 

- Myönnettäkööt että Matin kännyn sekundaattori oli tarkka, ensin nimittäin kalibroimme välineet. Kuumailmapuhaltimella tohottaen kesti minuutin että lämpotila nousi n. +170 asteen tietämille jonka jälkeen II vaihteella vielä minuutin ajan jolloin saavutettiin haluttu +210 astetta. 

Emolevyn suojaksi rakentelin lämpöeristykset alumiiniteipistä ja lasivillasta. Minä sitten aloin tohotella ja Matti tarkkaili lämpötilaa ja aikaa. Parin min. kuluttua mittari huiteli toivotussa astemäärässä, oli muuten sama missä alumiiniteippien liimat alkoi kärytä. Hyvä tietää jatkossa!

Jännityksellä sitten odottelimme komponettien jäähtymistä ja kohta jo asentelin kriittisimpiä osia paikalleen. Ensimmäinen testikäynnistys antoi o parempia elonmerkkejä. Niin kokosin loputkin komponentit kasaan ja kohta pöydällä loisti iloisesti läppärin ruudusta Windows käynnistys logo! Koneesta oli kaikki tärkeät tiedot jo otettu talteen niin tein palautuslevyt ja tyhjän asennuksen. Matti ilahtui moisesta hommasta niin että lähtiessään tyrkkäsi kouraani pientä korvausta, vaikka oli jo aikaisemmin käväissyt paikallisessa marketissa hankkimassa minulle korjausnestettä ja saunomistarviketta.

Tässä kuluneella viikolla oli tarkoituksena a) pinnoitaa sisäportaat, b) rakentaa ne kaiteet terassille ja c) aloitella grillikatoksen edustan terassia. No arvatenkin mikään em. projekteista ei edes alkanut. Sen sijaan pitkin talvea UKR:ssä (siis lyhenne Uutelan Korjaamo & Romusta) vieraillut Mazda Protege sai kauan kaivatun elinten luovuttajan. 

- Jos joku nyt ihmettelee tota Protegea, niin kyseessä on USA mallin nimi Mazda 323 Familialle.

Nettiauton puolella oli hetken ollut myynnissä saman ikäinen auto ja innostuin sitten soittelemaan ja kyselemään tarkemmin. Nopeasti hintakin asettui kohdilleen kun varustelusta tiputettiin pois 15" aluvanteet. Seuraavana aamuna sitten velimiehen Volvolla lähdettiin kohti Loviisaa. Enempi kyllä jännitti miten Volvo selvityy matkasta... Tulipa tehtyä sellainen havainto että reilun tunnin aikana ehtii olla neljän eri maakunnan alueella. Nimittäin 15- tietä kohti Kouvolaa mentäessä tullaan Etelä-Karjalaan, sitten taas taksin Etelä-Savoon mutta jo hetken kuluttua ollaankin Kymenlaaksossa ja sitten 6-tiellä saavutaan Uudellemaalle.

Jos ette usko niin katsokaas tästä (googlemaps)!

- Jotenkin oli tuttua tuo 6 tien varsi Uudenmaan puolella. Mutta ihan kun olisi Vaasaan mennyt! Nimittäin kyltit oli kahdella kielellä ja ympärillä tasaista peltoa.

Reissu sujui aikalailla ilman kommelluksia, kerrankin. Protege II nimeämäni kehonsiirtoväline alkoi kulkemaankin ihan kuten kunnon auton kuuluukin. Radion/soittimen puuttuessa tosin matkalla jouduin viihdyttämään itseäni räpläämällä sähkölaseja ja peilejä. Lisäksi matkan "kesäretki" osuus hoidettiin Kouvolan Motonetissä, sieltä kuitenkaan mitään kummempaa ei tullut ostettua, lukuun ottamatta Protege I tarkoitettua suodatinta. Illasta vielä piti vähän lenkkiä ajaa Mikkelissä, kun tuli tankattua enemmän kallista bensaa kuin matkalla sai kulumaan. Myös Protege I piti tutustuttaa parkkipaikalla tulevaan elintenluovuttajaan.

Seuraavana päivänä Protege II menettikin sitten etupuskurin, lokasuojat ja takapenkin. Vielä on auki suunnitelma mitä myöhemmin tapahtuu II osalta. Ykkönen kuitenkin tulee saamaan nuo irroitetut osat ja kakkonen ehkäpä kasataan uusiksi. Nimittäin pikainen tarkistus osoitti ettei ruostetauti olekkaan pilannut pohjaa niin pahoin kun pelkäsin...

Tähän  vielä muutama toimintakuva.

 Maski pois...

 Puskuri irti

 Lokasuojat irti

Ja ei kun pihalle, aika räyhäkkä tuning auto! Tässä vaiheessa vasta muistiin että Air Bageilla varustettua autoa ruuvatessa, ainakin jos keulaa ruuvailee, olisi syytä ottaa akku irti!

Lopuksi...

Tulipas pitkä bloggaus! Mutta niin on pitkä matka leikata nurmikkoakin. Nimittäin testasin asian Nokia Sports Trackerilla. Känny taskussa träkkeri päällä nurmikkoa ajamaan. Lisäksi vielä trimmerillä vetasin ojan pientareet ym. alueet.  Tuossa tarkemmat tiedot:

Aika: 2:26h
Matka: 3,89 km
Askelia: 6968

- Tähän en nyt saa näkyviin mitenkään GPS:n piirtämää reittiä...Aika hauska sekin, voi tarkistaa jäikö jokin paikka leikkaamatta. Yllätyksekseni pihasta löytyi (GPS lokin mukaan) myös huimia 20m korkeuseroja! 

Edit: 28.6-11 Kartta lisätty

Kevättä tekee!

Nyt ei oikein kyllä ole mitää kerrottavaa remontoinnin osalta. Lähinnä nyt ajankuluksi, omaksi ja toivottavasti jonkin muunkin huviksi kirjoittelen.

Maailman tilanteesta ja tomaateista!

Täytyy tässä oikeen ottaa kantaa kun uutisissa viime aikoina on käsitelty lähinnä kahta asiaa. Japanin tsunamia ja Libyaa. Vaikka lupailinkin ettei tässä rakentamisesta puhuta, niin hiukan asiaa sivuan. Molemmilla asioilla kun sattuu ehkä olemaan vaikutusta omakotiasujalle ja rakentajalle. Libyassa kun alkoivat kähinöimään niin firmat Muamar sedältä lopettivat öljyn ostamisen, siis kauppasaarto -tyyppistä toimintaa alkoivat harrastamaan. Siitähän sitten raakaöljyn hinta lähti nousemaan. Käsitykseni mukaan muut öljyntuottajat sitten nostivat tuotantomäärää ettei hinta ihan pilviin pompsahtaisi. Bensa ja diisseli on siitä mielenkiintoisa että jos raakaöljyn hinta nousee niin samantien jo huoltoaseman tankeissa olevien valmiiden litkujen hintoja nostetaan. Eli se kallistunut raakaöljy on vasta matkalla kohti lähintä satamaa niin jo aikoja sitten valmistetun tuotteen hinta nousee. Onneksi ei kaikki kauppatavarat hinnoitella samoin, olis se melkoinen homma marketissa vaihtaa vaikka kaikkien viljatuotteiden hinnat kun vehnän hinta nousee tai laskee. Mutta oikeasti, eräät elintarvikkeet, joidenka valmistuksessa, tai siis kasvatuksessa, öljyllä on suuri osuus, vaihtavat hintaa sen mukaan mikä on oöjyn hinta. Tällä tarkoitan tietenkin suomalaisia kasvihuone kasviksia, erityisesti tomaatteja. Tomaatti kun sattuu vaatimaan eniten lämpöä, eli siis eniten öljyä. Kesällähän nämä kotimaiset kasvikset ovat suht edullisia, mutta talvella hinta nousee kuin raketti uutenavuotena. Oikeasti jos joku vielä on kuvitellut että kotimaiset kasvikset, erityisesti tomaatit, ovat ns. ekologisempia kuin esim. espanjasta lennätetyt niin sen luulon voi unohtaa. Nimittäin ympärivuotisesti viljellyn suomalaisen tomaattikilon hiilijalanjälki on 5-7kg kun taas rekalla tai lentokoneella Espanjasta rahdatulle kilolle taas tulee n. puolenkilon hiilijalanjälki. Tutkimusten mukaan muuten suomalaisen LUOMU tomaatin jälki on vielä suurempi! Jos jotain kiinnostaa taas asia enempi niin lukee vaikka täältä.

Jos nyt kuitenkin vielä palaan tuohon öljyn hintaan, niin Japanissa sattunut järistys ja tsunami taas laski öljyn hintaa. No miksiköhän? Syynä tietenkin se että Japanin energian kulutus laski hetkellisesti aika rajusti. Mihinkäs sitä sähköä nyt käyttäisi, kun ei ole enää työpaikkaa tai kotia. Pidemmällä tähtäimellä luutavasti taas jälleenrakennus nostaa öljyn kulutusta ja niin ollen hintaa. Sama jälleenrakennus saattaa myös nostaa rakenustarvikkeiden hintaa suomessakin! Ei silleen että Fukusiman pojat tulisivat ja Ristiinan Rautian ostaisivat tyhjäksi betoni tarvikkeista kun sellaista sarkofagia alkavat rakentamaan reaktorin ympärille. Käsittääkseni suomesta on jonkinverran sahatavaran vientiä sekä ihan talojen vientiä kaukoitään. On se tuo maailman politiikka jännää, miten se vaikuttaa. Pari yötä olen muuten kalareissulla yöpynyt autiotuvassa, jota ei olisi olemassa ilman aikoinaan tapahtunutta Korean sotaa. Puun hinta nimitäin nousi koko maailmassa, sitä myöten alkoi silloinen metsähallitus kartoittamaan uusia, aiemmin hakkaamattomia alueita lapissakin ja rakensi valmiiksi ns. leimuukämppiä. No sota loppui ja hakkuut peruttiin mutta kämppä jäi.

Energiaa menee..ja tulee

Meikäläisen talohan lämpenee enimmäkseen sähköllä, tai puilla, vaikea sanoa kummasta tänä talvena on lämpö tullut. Sähkön hinta nousi jo hiukan ja on ehkä nousemassa enemmänkin, kiitos taas Libyan ja Japanin tilanteen. Enää ei sähkölasku yllätä meikäläistä! Tulee meinaan etäluettava mittari parin vko kuluttua. Ei kyllä tasauslasku muutenkaan ole päässyt yllättämään eikä pääse. Johtuen siitä että laskin tuossa ensimmäisen asuinvuoteni kulutuksen, noin 10 000Kwh! Eli tuplasti sen mitä on arvioitu, joka taas tarkoittaa usean satasen tasauslaskua, mutta eipä ylläyä, kun sen jo on laskeskellut! Toisaalta kulutus on vieläkin n. 2/3 siitä mitä tuonkokoisessa sähkölämmitteisessä talossa on niinkuin laskennallisesti.

Jotain kiitostakin pitää sähköyhtiölle tässä laittaa. Nimittäin viimeisessä asiakas lehdessä oli juttua takan sytytyksestä. Ongelmanahan on ollut se että takka savuttelee välilä sisälle, varsinkin sytytäessä. Hiukan noloa on myöntää että SÄHKÖyhtiön lehdestä opin oikean sytytys menetelmän. Homma siis toimi niin että ensin ladotaan 2-4 kerrosta halkoja ristiin, tai minulla vinottain kun ei tulipesän syvyys riitä. Sitten päälle pari pinetä puuta, olen käyttänyt laudan paloja siihen. Puiden väliin sytykkeet ja niin kasa alkaa palamaan päältäpäin. Hiljalleen syttyessä lämmittää piippua ja pinkka palaa yli kaksi tuntia jonka jälkeen lisätään halkoa tai odotellaan hiilloksen hiipumista. Aikaisemmin, jos sattui saamaan sytytettyä niin ettei savua tupruttanut sisälle, niin palohälytin alkoi laulamaan hoosiannaa kun lisäystä varten luukut aukaisi. Nyt ei tarvi luukkuja takassa availla ennen ensimmäistä puun lisäämistä, joka siis tapahtuu vasta parituntia sytyttämisen jälkeen. Onhan tuo savu kuitenkin välillä haissut, jopa siinä määrin että töihin tullessa tietävät kollegat milloin olen puilla lämmittänyt...Kun pitää olla niin utelias ja varmistaa että "palaahan se nyt kunnolla".

Lämmityskausi alkaa onneksi lähestyä loppuaan ja ulkoilman lämpötila on päivisin jo plussalla. Viime keväänähän oli ongelmana eteisen katon kautta esille pyrkivä vesi. Tänä talvena ei eteisen katonalle ole jäätä ilmestynyt, vaikka päällä sitä on riittänyt. En tiedä onko eristeistä ollut apua, mitä tuli tukittua vanhan katon ja uuden kuistin väliin vaiko onko tuuletus ollut parempi, kun kuistin luukku ollut koko talven maassa. Tuossa paripäivää takaperin lueskelin kun joku asiantuntija kertoili lehdessä että ilmojen lämmetessä katot ovat vaarassa. Asiastahan kiinnostuin ja luin artikkelin tarkasti. Homma on suurinpiirtein niin että katoilla on paljon lunta ja sen paino lisääntyy ilman lämmetessä. Pariin kertaan jutun luin, mutta minulle ei tullut selväksi mistä sille lumelle tulee sitä painoa. Okei, no kuutio märkää suojalunta painaa enemmän mitä kuutio kuivaa pakkaslunta. Mutta jos lunta tai vettä ei sada niin eihän se lumen määrä tai paino lisäänny siellä katolla. Käsittääkseni lumi sitoo kovin huonosti itseensä ilmankosteutta ja lisäksi plussakeleillä sitä: a) valuu vetenä alas, b) pieniä määriä haihtuu auringon lämmöstä. Yritin etsiä k.o artikkelia linkittääkseni sen tänne, mutta ehkä toimituskin oli huomannut asiavirheen ja poistanut kirjoituksen.

Varautumista pahempiin aikoihin

Japanin tilanne ja lähinnä muutamat pikkuongelmat ydinvoimalassa saivat suomessakin kansan takajaloilleen. Samassa kun luin joditablettien hamstrauksesta ja siitä kuinka taloyhtiöidne seinille on ilmestynyt huolestuneiden kansalaisten lappuja tuli mieleeni uutta käyttöä vanhalle maakellarille. Teen siitä pienen väestönsuojan. Uusi ulko-ovi, vahvaa terästä ja parempi sisäovi. Niiden väliin sitten jonkilainen ilmanpuhdistus systeemi. Muutama sata litraa vettä, kuivamuonia, säilykkeitä, taskulamppuja ja parit laverit. Ydinlaskumalta ei välttämättä harva betonikuori suojaa ja mietin erilaisia vaihtoehtoja suojan maksimoimiseksi. Otavan metallilta olisi ehkä ostettavissa teräslevyjä, mutta niiden suoja säteilyä vastaan on myös heikko. Lyijy suojaisi ehkä parhaiten, mutta sen hinta on kova ja saatavuus heikko, väittävät vieläpä myrkylliseksi ja vaaralliseksi jos itse valaa. Onneksi kollega Antti "Kyy" ratkaisi suojaus ongelman edullisesti ja yksinkertaisesti! Hankitaan tarvittava määrä SA-INT mallisia sadeviittoja joilla kellari päällystetään ja eteiseen havuja millä sitten laskeuma voidaan puhdistaa. Kaikki asepalveluksen käyneethän tietävät että SA sadeviitta tulee kiskaista niskaan kun ydinräjähdys tapahtuu ja havuilla sitten laskeuma puhdistettaan ennen taistelun jatkamista. Niin ja en minä itselleni väestön suojaa ajatellut vaan senhän voisi vuokrata tuottoisasti. Eli kun bunkkeri on valmis niin länkkäriin tai viikkosiin ilmoitusta:
"Vuokrataan atomikestävä pommisuoja 1-2hlö. Varausmaksu 500e/kk, käyttömaksu kriisitilanteessa 150e/pv. Vesi ja sähkö sisältyy hintaan"
Elikkäs kun kokoa on noin vähän niin ainoastaan pari henkeä sinne mahtuisi. Varausmaksun maksaneet pääsisivät sitten tarpeen tullen viettämään aikaa bunkkeriin. Pienenä porkkanana voisi vielä luvata että käyttömaksun tarvii maksaa vasta sitten kun uloskirjautuu kellarista. Luulevat tekevänsä hyvät kaupat kun vuokraaja itse jää maanpinnalle ja mahdollisesti ei ole enää perimässä maksuja. Myönnettäkööt että homma toimii jos ei satu ihan oikeasti tulemaan mitään laskeumaa tai pamahdusta, tai sitten on kökötettävä itse hetken aikaa sadeviitan alla. No käsittääkseni turva-ala monelta osin perustuukin varautumiseen.

Täytyykin alkaa seurailemaan milloin on SA huutokauppoja tai sitten käydä penkomassa jossain liikkeessä, siis niitä sadeviittoja. Sitä ennen täytyy tyytyä ulkomaan vaihtoehtoihin, joita voi ihmetellä vaikka täällä.



Tällaista, joutavaa höpinää tällekertaa. Pistetään nyt tuohon vielä muutama kuva kevään ku(u)mista suojaus trendeistä.

 

Vuosi pientä pintaremonttia takana!

Tässä nyt hiukan myöhässä kirjoittelen, alkuperäisenä tarkoituksena oli laittaa tämä katsaus jo pari päivää sitten näkyville, mutta toisin kävi. Eli Vuosi sitten, helmi-maaliskuun vaihteessa sain Uutelan haltuuni. Tällä kertaa ajattelinkin keskittyä siihen mitä on tullut tehtyä ja mikä vielä kesken, tai kokonaan aloittamatta.

Alakerta, takkahuone.
Sujuvasti lähden tässä liikkeelle alakerran perimmäisestä nurkasta. Eli kyseessä on talon suurimman valmiusprosentin omaava tila.
Tehtyä:
Takka, pinnan halkeamien korjaus, tulipesän tiilen saunojen paikkaus, pinnan uudelleen rappaus ja luukun säätöä. Katto maalattu, seinillä kipsilevyt ja tapetointi, puolipanelit maalattu, lattiassa laminaatti ja listoitettu. Ikkunan puiteet ja tuuletusluukut maalattu sekä tiivistetty.
 Puuttuu
- Takan ympäriltä lattialistat.
- Vaalea tapetti saanut aika pahasti nokea itseensä, tilannetta seurataan ja tapettia putsataan.

Tupakeittiö.
Lattiassa laminaatti, listat ja puolipaneli maalattu. Seiniä oikaistu ja korjailtu mm. ikkunoiden aukkojen viereltä. Päällystetty kipsilevyllä ja tapetoitu. Puolipanelit maalattu. Katto maalattu ja listoitettu. Ikkunanpuitteet ja luukut maalattu. Tulikiven liesi-leivinuuni purettu uudelleen kasausta varten.
Puuttuu.
- Verhotanko, yhä edelleen ja lieden korjaus kesken. Kaapiovien maalaus tulee, sitten kun on lämmintä että voi sen tallissa tehdä.

Eteinen, alakerta, portaikko.
Seinäpinnat maalattu ja tapetoitu, samoin katot maalattu. Viemäri ja -vesiputket koteloitu uudelleen.  Portaikoin kaiteet tehty uusiksi.
Puuttuu.
- Portaiden korjaus, suunnitteilla ja testattu jo yhtä vaihtoehtoa. Alakerran lattian laminaatti ja tukeminen yhden levyn kulmasta, listoja ei kaikkia paikoillaan ja johdot riippuu. Sähkökaapin piilottaminen suunnitteilla sekä uniikki desing vaatenaulakka, myös vahvasti suunnitteilla.

Yläkerta, aula ja makuuhuhone.
Lattiat saaneet laminaatit ja osittain levyn sinne alle sekä epämääräisesti oikaistu makkarin lattiaa. Katto ja -seinäpanelit maalattu. Kylmävintin oveen tehty eristys. Makuuhuoneessa kamina purettu ja poistettu, seinä oikaistu. Seinissä maalaus ja/tai maalaustapetti. Ikkunan puitteet maalattu. Makuuhuoneessa listat lähes 100% paikoillaan.
Puuttuu.
- Uudet lamput katoista, hakaset/ lukko kylmävintin ovesta.
- Kylmävintin ja katon alaisten kylien tilojen eristäminen.

Ulkoeteinen
Sisäovi maalattu....eipä oikeen muuta. säilytystilojen ja kaappien puuttuessa on eteinen toiminut kohta vuoden väliaikaisena varastona.
Puuttuu (suunnitelma).
- Sähköinen lattialämmitys ja kaakelointi.
- Ulko-oven vaihto tai korjaus.
- Eteisen välikaton lisäeristys.

Sauna, pesutilat ja WC
Noille ei ole juurikaan tullut mitään tehtyä. Tammikuussa 10 tuli jo hankittua se kiuas, mutta se on lämmittänyt vain ajatuksissa. Samoin saunan panelit, eristelevyt, koristekiviseinä ja laudetarpeet ovat odotelleet varastoituna aikoja parempia. Suihkulle ei olekkaan tarkoitus mitään erikoisempia tehdä, lähinnä siistimistä ja silikonien vaihtoa sekä koneellinen ilmanvaihto, eli PAX puhallin kattoon.
Alakerran vessassa suunnitelmissa oli oikaista yksi seinä ja maalailla pintoja. Toisaalta tämä talvi on osoittanut sen että vessan nurkasta lähtevät putket ovat herkkiä jäätymään. Ehkäpä lähtee myös lattiat auki ja eristystä tulee lisää. Samalla voisi asennella lattialämmön ja kaakeloinnin.

Talon ulkopuoli
Eipä ole juurikaan mitään mainittavaa, jos ei ikkunan puitteiden maalauksia oteta huomioon.
- Suunitelmissa on tietenkin rännien ja kourujen asennus sekä jossain vaiheessa koko talon ja katon maalaus.
- Terassia varten on jo tarvikkeet hankittu, mutta pinossa odottaneet tulevaa kevättä.


Piha ja sen varustelut.
Noh...nurmikkoa leikattu kesällä, puita kaadettu ja talvella lunta lykitty.
- Salaojat suunnitteilla sekä samalla kun tulee myllättyä niin uutta multaa pitäs laittaa ja nurmikkoa. Muutamia puita voisi ensikesänä kaataa, tosin lumesta johtuen ovat lähes kaatuneet itsestään. Koiratarhan purku myös suunnitteilla, verkko on jo luvattu eteenpäin.
- Grillikatoksessa katto vuotaa, siihen jo huovat on mutta ei ole saanut asenneltua. Katosta pitäsi myös kääntää 1/6 jottei tarvitse kävellä vanhojen kaivonkansien yli. Pinta kaipaisi maalia, ehkä samalla kun talo sekä jonkilaista lasitusta aukkoihin.
- Autotalli on toiminut rakennus ym. tarvike varastona ja autoa ei siellä ole edes käytetty sisällä. Yritän pitää silmät auki jos taas löytyis jostain edullista peltipintaista uretaanilevyä, sais tehtyä lämpimäksi. Kattoa ja kannakkeita ehkä tuettava ja muutamia uusia nauloja pitisi peltikatolle lyödä.  

Sellaisia siis tehty ja tekemättä. Lisäksi muutama suurisuuntainen suunitelma on, kuten pihasauna ja palju. Tallin korottaminen, niin että Chevykin mahtuisi sinne. Rakennusoikeuttakin olisi jäljellä käsittääkseni ainakin 100 neliötä, mukavasti saisi taloon jatkoa, alakertaan kaksi pienenmpää huonetta ja ylös yhden ison!

Tarkempaa laskutoimitusta käytetystä rahasta en ole pystynyt tekemään, kiitos epämääräisen kirjanpidon. Arvioisin sen olevan tällä hetkellä n. 6000e. Sisältää myös hankitut, mutta vielä asennusta odottavat tarvikkeet. Vieraan työn osuus on kyllä helposti laskettavissa ja se on 0e! Siihen on kyllä odotettavissa lisää, kun nuo hassut lait estävät ettei sähkötöitä saa edes omassa kodissa tehdä itse!

Tähän vielä lopuksi muutama sisä ja -ulkokuva. 

Takkahuone, vanhaan taloon sopiva viihdekeskus, PS2 ja putkitelkkari! 

Yläkkerran aulaa, "sisustettuna".

 Jääkiipeilyseinä

Lumitilannetta 2.3.2010

Lunta tulvillaan on raikas talvi sää...

Joulukuu juhlineen oli ja meni ja samoin vaihtui vuosi ja tammikuukin ehti livahtaa. Kuten jo otsikosta näppärä lukija päättelee niin lunta on riittänyt ja Uutelassa ulkotöitä. Jotain sentään sisälläkin kyllä on saanut tehtyä.

Savua tulen kanssa.

Edellisessä bloggauksessa kerrottu lieden purku on yhä...No purettu on mutta ei kasattu. Talon lämmityksestä siis on huolehtinut tänä talvena pääosin takka. Takassa on vain ollut vedon kanssa pientä ongelmaa. Viime keväänä maalattu katto, tais siis laipio, on alkanut tummua ja vaatteet haiskahtaa kuin viikon sissileirin jälkeen. Hormistoa ihan itekseen yritettiin puhdistaa ja samalla työntää digikameraa erilaisiin hormin aukkoihin, selvittääksemme jos jokin pahempi tukos olisi. Mitään pahempaa ei löytynyt ja noet imuroitiin pois. Tietyllä tuulella takan savuista suurin osa tuntui tulevan sisälle. Joulukuun lopulla sitten rohkaisin mieleni ja korkeanpaikan harjoitusleirin (autotallin katto) jälkeen uskaltauduin lumilapion kanssa talon katolle. Tikkaat olivat siis jo lumen ja jään alla ja ne piti ensin puhdistaa. Viimen savupiipun saavutettuani aloin tutkimaan piipunhattua. Se oli tynnyri, josta lähes 2/3 leikattu pois ja kiinnitetty pultein piippuun. Käsitykseni piipunhatuista on ollut se että ne pitäisi olla jokapuolelta avoimia. Tämä malli ei ollut kuin päädyistä, yksi syy veto-ongelmiin taisi löytyä. Seuraavana päivänä sitten hiukan suunnitelmallisemmin kiipesin takaisin katolle, mukanani tarvittavia työkaluja. Irroittelin kahdeksan pulttia alas katsomatta ja kokeilin liikahtaisiko hattu. Ei mitään, tuntui että se on yhtä tiukassa kun ennenkin. Kömysin alas ja hankin lisää tarvikkeita, eli vasaran ja liinan. Tarkoituksena oli kietasta liina hatunympärille ja sitten kiskasta hattu alas. Sen teinkin, puoliksi, mutta kokeilimpas vielä vasaralla naputella hellästi hattua. No ja sehän irtosi! Jäässä olikin ollut perhana ja kun jääkiinitys irtosi matkasi hattu vauhdilla kohti maankamaraa.


Äkkiseltään tuntui ettei hatun poistosta ollut mitään apua, mutta jos takka oli kylmäksi päässyt niin veto oli parempi. Vielä kun eräänä päivänä paikallisessa huoltoaseman baarissa yhytin nuohoojat, jotka sitten käväisivät piipun vetämässä puhtaaksi, niin veto parani siinämäärin että pienemmät puut meinaa taas nousta hormiin.

Ulkotyötä piisaa!

Jos viimetalvena oli tuota taivaan valkoista lahjaa paljon niin ei tämäkään talvi huonoksi ole niiltäosin jäänyt. Vielä marraskuussa ja pitkälle joulukuussa haikailin välillä lunta. Kyllähän sitä oli, mutta ei vielä siinämäärin että perinteistä rossipohjan lumieristysta olisi saanut kunnolla aikaiseksi. Iltaisin viiman käydessä ulkona tuntui nurkat ja lattiat kylmiltä ja mielessä kävi kuinka vinhasti sähkömittari pyörii. Kävipä jopa niin että joulun aikoina kun pakkanen huiteli muutaman päivän -25 tietämillä katkesi hetkeksi kylmänveden tuleminen keittiöön ja alakerran vessaan. Jouluaaton yllätys oli kun aamulla ei vettä tullutkaan keittiön hanasta. Tiedossa oli että sitä oli joskus ennenkin tapahtunut. Aattona oli muutakin tekemistä kuin putkien sulattelua jotenka joulupäivänä vasta ehti siihen hommaan paneutua. Sitä ennen kyllä katkaisin tulevan veden kokonaan. Putkien sulattelu kävikin varsin helposti, vessassa oli puhallin lämmitin tohottanut yön yli ja hetken aikaa kuumaa vetta keittiön hanasta päästettyäni myös alkoi kylmävesi virrata. Joulun jälkeen alkoikin sitten sitä kaivattua eristelunta tulemaan...ja riittävästi!
Uudenvuoden tienoilla kävin tekemässä lumityöt tallin katolta ensimmäisen kerran ja pari viikkoa kului niin taas oli katolla sama määrä lunta ja ei kun uudestaan kolaamaan!

Toistaiseksi on vielä kolalla ja lapiolla pärjännyt, siitäkin huolimatta että suojakeleillä pihan puhdistamiseen parikin tuntia hurahtaa kivasti. Talven edetessä tietenkin lumikasat on suurentuneet ja ns. siirtoajoa tullut enemmän. Onneksi jo alkutalven lumilla tein suunnitelmaa että lumikasoja hajasijoitetaan ympäri tonttia. Huonompi puoli on vain se että jos kolmisen metriä lykkää kolaan lunta niin sen tyhjentämiseen pitää lykätä lumista kolaa parikymmentäkin metriä. Välilä olen,työn touhussa, huvittanut itseäni sanoittamalla uudelleen mielessäni lauluja. Suosikkini, mikä alkaa välillä jo soimaan päässä, on kertosäe Rautiais Timpan kappaleesta Kansalaispoliisi ja se menee suurin piirtein näin "Sitä lumen määrää tiedä ei kukaan, minkä mies taas joutuu lykkimää...". No enempää en siihen olekkaan keksinyt ja sekös ärsyttää! Toinen mieltäni piinannut veisu onkin ehkä tutumpi, joululauluna, ja se kuuluu päässäni suurinpiirtein seuraavana:" Lunta tulvillaan on Uutelan pihamaa. Ei lapiommekaan nyt enää talliin jää. Kolalla, kolalla käymme lykkimään ja lumi alla saappaiden kovaksi kasaantuu... On haalareissa lämmin kun hiki höyrystyy ja käsissäni hanskat nyt läpimärät on..Kolalla, Kolalla...jne..."  

Tammikuun lopussa etelä-savon alueella oli laajoja sähkökatkoksia, ne piinasivat Uutelaakin. Tosin helpolla päästiin kun sähköt olivat korkintaan muutamia tunteja poissa kerrallaan. Mutta kun tuollaisia minuutista kymmeneen kestäviä katkoja oli tarpeeksi niin eipä paljoa tullut kuljettua ilman mini Maglitea taskussa. Kovinkaan hauskaa ei nimittäin ole yrittää pilkkopimeässä vessassa hamuta paperia seinästä tai yrittää kannella puita vajasta, muistellen että missäs se jäteöljy pönttö nyt olikaan siinä lattialla. Mielessä kävi myös vakaana ajatuksena UPS laitteen hankkiminen, nuo tietokoneet kun eivät tunnetusti tykkää sähköjen katkeiluista. Sähköongelmathan johtuivat puista, jotka lumikuormasta kaatuilivat linjoille. Myös Uutelan pihassa muutama leppä taipui latvastaan lähes maahan asti. Eipä tarvi keväällä miettiä että minkä puun kaatais pois.

Sisähommia(kin)

Talon sisäpuolella yläkerta on saanut lähes jo kaikki listat ja kalustusta on tullut lisää. Pienellä värkkäilyllä ja kaapelin jatkoilla sain myös yläkertaan TV antenninjohdon. Porrasaula/eteinen kompleksin valmituminen myös lähenee. Johan siitä keväällä lähti vanhat puolipanelit pois ja kesällä yläkerrasta tulevan viemäriputken kotelointi. Homma eteni niin että putki sai uuden koteloinnin kipislevystä ja ankaran pakkeloimisen jälkeen maalia ja maalaustapetti päällensä, kuten suurin osa eteisen seinistä muutoinkin. Pari seinää suosiolla pelkästään maalataan. Siis ne jossa ovi ulkoeteiseen ja aukko tupakeittiöön. Myös eteisenkatto..siis laipo täälläpäin,  sai uutta maalia pintaansa. Seinien värit ovat vielä arvoitus, myös itsellekkin, mutta eiköhän noudata samaa vaaleaa/beigeä linjaa kuin tupakeittiökin. Onhan tarkoitus lattiakin päällystää samalla laminaatilla. Portaiden osalta suunitelma alkaa hahmottumaan...Nehän ovat varsin kuluneet ja sattuneista syistä hiukan epäsuhtaiset, eli alin porras on noin 1/4 matalampi mitä ylin, siis lattia on aikojen saatossa noussut.

Tähän loppuun nyt sitten tämä perinteinen data osio. Eli viimeksi olin viritellyt vanhan kännykän jakamaan EDGE yhteyden mokkulan SIM kortilla. Tammikuun lopussa sitten kävi niin että huomasin yhtäkkiä kännykässä olevan 3G merkin! Otavaan siis on viimenkin saatu Elisa/Saunalahden 3G verkko. Harmi vain se oli 900mhz verkko, jota vanha kännyni ei tukenut, mokkula kylläkin alkoi vilkkumaan iloista sinistä valoa.

Aikaisemmin, kesällä hankkimani Telewellin 3G reititin ei kuitenkaan suostunut toimimaan mokkulan kanssa, mutta tilalle sain A-linkin vastaavan vekottimen. Sillä vajaan viikon onkin päässyt surffailemaan...Tosin pätkien ja selvitys menossa mikä jumittaa kun modeemi pysyy kuitenkin linjoilla. Datan nopeus kasvoikin varsin mukavasti ensin kolminkertaiseksi ja sitten liittymän nopeutta nostaen yli megan yhteydeksi eli alkuperäiseen lähes kymmenkertaiseksi! Mitään FPS pelejä on kyllä turha pelailla kun SpeedTest.net mukaan pingit huitelee 500ms yläpuolella!