Se on sitte jo kesä!

Edellisestä bloggauksesta hetkinen taas pääsi kulumaan. Viimeksi kevättä teki ja nyt on päästy hyvinkin kesään. Kevät, ajankohtaisesti tietenkin on ollut ulkopainotteinen Uutelan puuhissa.

Maaliskuu maata näytti...melkein !

No jos ei maaliskuu niin sitten huhtikuu. Yllättävän vähällä vaivalla ja vetisyydellä tämä kevät selvittiin. Pihan kuivumista ehkä edesauttoi se ettei lumikasoja tullut tehtyä ihan ajotien varteen, vaan kola sai kyytiä...Siis lumikola, no rommikolakin saanut välillä kyytiä, tosin rauhallisesti ja harkitusti. Huhtikuun alkupäivinä piha meni niin sanotusti "läpi" tai auto pihan lumesta. Kaikessa rauhassa töistä ajelin kotiin, isommat tiet jo sulana ja tietenkin takavedolla. Kotipihassa sitten pääsi vanhoilla vauhdeilla reilun autonmitan risteyksestä kun piti jakolaatikosta hakea etupyöriinkin aktiivista vetoa.
- Mainittakoon että jakolaatikko ei ole suurempi versio sähkömiehille tutusta jakorasiasta. Autossa jakolaatikolla tarkoitetaan järjestelmää joka jakaa vaihdelaatikolta tulevan vedon etu- ja taka-akseleiden välillä. Jakolaatikon toimintaa hallitaan vaihdekepin tapaisella tikulla tai sähköisesti. 

Muutaman päivän lämpimän jakson ja vetisen lumen kolaamisen jälkeen pihalle pääsi muillakin kuin maastoliikenne luokan (M1G) ajoneuvoilla.

Huhtikuun alussa pidin viikon verran lomaakin. Tarkoituksena oli siivota romuja pihalta, ei kun siis korjauskohteita tai varaosalähteitä! Lähes koko loman satoi tai sitten oli joku muu syy joka esti minua toimiasta, sitä voidaan kutusa myös laiskuudeksi. Huhtikuun lopulla sitten alkoi pihan siivous oikeen kunnolla käynnistyä. Tarkemmin tuo toiminta ajoittui pääsiäiseen ja hyviin ilmoihin. Ensimmäisenä sai kyytiä muutama lumen painosta talvella katkennut leppä. Samalla moottorisahanterä kävi muutmaan muuhunkin puuhun. Monen tunnin ähkimisen ja puhkimisen jälkeen minulla oli noin puoli kuutiota halkoa siistissä pinossa! Sekä lisää risua roskakasassa.

Parin viikon kuiva ja lämmin sää oli saanut aikaan sen ettei enään kehdannut poltella risuja pihassa, olis pian menny muutakin kun risut. Asiaa mietin ja loppujen lopuksi risut hävisivät pihalta siististi ja nopeasti erään nuoren maanviljelin toimesta, kiitosta Caritalle myös siitä! Jotenkin tuntui liian helpolta kun isolla kahmari kauhalla muutaman kerran nappasi kiinni ja runnoi kärryyn! Oli vähän ihme olo kun sitä kasaa oli katsellut vuoden ja kuinka helposti se häipyi! Nurmikkoon tietenkin tuli miehekkäät traktorin raiteet, mutta tuossa nurmessa se ei paljoa haitanne.

Ulko(eteis)töitä

Huhtikuun lopuilla alkoi myös eteisen remontointi olla aiheellista. Syksyn ja talven ajan eteinen oli ollut epämääräinen varasto, mutta se sai suuden järjestyksen, kiitos Caritan, (osa 2.).
Ulkoeteiseen oli alunperin tarkoitus asentaa lattiallämmitys ja sen päälle laattaa. Lämmitys hommaa selvittäessäni aloin kuitenkin hiljalleen tiputtaa pois sitä lämmitystä suunnitelmista. Laskelmieni mukaan 7-8 neliön saneeraus lämmitys paketti olisi riittänyt lattian pinta-alalle, kun sitä ei kaappien ym kalusteiden alle kannata asennella. Paketti itsessään olisi maksanut n. 350e + pohjustukset, joko massalla tai paksulla kipsilevyllä. Lisäksi sähkön kulutus olisi varmasti talviaikaan noussut. Eteisessä tuollainen lämmitys on lähes jatkuvasti päällä.

Päädyin sitten pelkkään kaakeliin, joka oli hankittu jo viime kesänä. Mattoa poistaessani löysin vanerilattian joka tarvitsi tasoitusta sekin. Se onnistui onneksi saneerauskipsilevyllä, ihan oikeasti, laasteja ostaessani sain sen selville. Tietenkään se yksi kokoainen ja kasa paloja ei riittänyt, niinpä tuli haettu pari lisää ja samalla, ettei turhaan ajella kärryn kanssa edestakaisin, otin portaiden pinnoitukseen vanerilevyn.

Saneerauslevyllä alustaminen sujuikin varsin näppärästi. Yksi tärkeä funktio, mitä levyllä käsittääkseni myös oli, niin laasti tarttuu siihen paremmin kuin vaneeriin. 

 

Laatoitus sujuikin melkein kuin sitä olisi ennenkin tehnyt, niin no kerran...Mutta ei silloin yksin, vaan enempi apupoikana. Suurin homma oli mittailla ja sovitella laatat niin ettei joka seinälle tule vajaata laattaa. Alustavissa mittauksissa jo kyllä selvisi että eteinen oli vuonna -98 tehty vanhaa kaavaa noudatten, eli seinät eivät olleet ihan suoria. Jotenkin minua hirvitti mahdollisen laastin kuivuminen käsiin, tai siis astiaan, ja leikkelin laattoja jo valmiiksi kun mittaukset oli tehty. Ensimmäinen laatta tietenkin särkyi palasiksi, mutta sen jälkeen muistin ettei laattaleikkurissa käytetä samanlaista voimaa kuten laminaattileikkurissa. Jälkeenpäin olisi voinut kyllä jättää sen laatoituksen seuraavalle päivälle, kun mittauksissa ja suunnitteluissa meni pidempään kun oletin. Hommaa kuitenkin aloin tekemään ja valmistelin myös kävelysillan ulko-ovelta sisäovelle.

Ensimmäinen satsi laastia tuli huomattavan löysänä, en kuitenkaan malttanut heittää sitä pois vaan asentelin laattoja. Noin kolmentunnin uurastuksen jälkeen homma alkoi olla selvä. Olin jopa osannut edetä niin etten laatoittanut itseäni nurkkaan vaan ulko-ovelle. Huonompi puoli oli vaan se etten muistanut a) takkia tai paksumpaa paitaa ottaa mukaan sisältä ja b) laittaa ulkovaloa valmiiksi päälle. Toukokuun alkupuolen pimenevässä illassa sitten yritin puhdistella välineitä, kylmissäni hikinen T-paita päällä ja nauttien kevään ensimmäisten hyttysten hanakasta seurasta. Seuraava ongelma oli takaisin sisälle pääsy. Kävelysillan olin tehnyt ja testanut että siitä pääsee kohtuullisen helposti sisäoven portaalle. Siinä sitten asentelin sillan paikoilleen ja huomasin että sisäovi oli mennyt kiinni ja niin kauan kun silta on paikallaan ei sitä myöskään saa auki. Onneksi ovi ei ollut kokonaan kiinni vaan kahvaa laudalla huitomalla sen sai auki ja väsynyt remontoija pääsi sisälle ja saunaan.

 

Seuraavana aamuna varoen astelin tuoreelle laatoitukselle. En siksi varoen että olisin pelännyt laastin olevan vielä märkää, vaan siksi etten kaatuisi kierojen laattojen päällä! Liian vetelä laasti oli aiheuttanut pientä epätasaisuutta. No saattoi laatoittojallakin olla osuutta asiaan.
- netin ihmeellisestä maailmasta kuitenkin löysin lohduttavan tiedon. Hyvällä saumauksella voidaan pelastaa huono laatoitus...Valitettavasti pitkistä etsinnöistä huolimatta en kyennyt riittävän hyvää saumaajaa löytämään niin tein sen sitten itse.

Sisäporras oli vielä laatoittamatta. Siihen olin päättänyt käyttää sekä tuota isoa laattaa että pienempää, hellan edustassa käytettyä tummaa. Tuo operaatio sattui samalle illalle kuin Suomi -Ruotsi jääkiekon MM finaali. Kerrottakoot ettei pahemmin tullut seurattua koko kisoja, mutta jonkilaista mielenkiintoa finaalia kohtaan oli. Niinpä aloitin hommat kuunnellen selostusta ja välillä vilkaisten mitä oli tapahtunut jäällä. Siinä sitten pysty laatat alkoivat valumaan ja sauma narua ei löytynyt. Ratkaisin ongelman pikaisesti pahvipaloilla, joita laattojen väliin tungin. Tarkoitus oli seurata hetken kuinka suomi taas saa naapureilta kaukalossa selkään. Asiat meni sitten hiukan toiseen suuntaan, jos joku ei satu muistamaan niin suomi sen pelin voitti ja maailmanmestaruuden. Tuo keväinen tapahtumahan tunnetaan ja muistetaan jälkipolvien keskuudessa vielä pitkään mm. ilmaveivistä, siis siitä ex-maalivahti Nurmisen tekemästä sekä traagisesta loukkaantumisesta, joka piti Jutilan poissa juhlahumusta.
Niin siinä sitten kävi meikäläisen suunnitelmillekkin että piti seurata telkkaria. Voiton huumassa sitten unohdin yhden asian...Seuraavana aamuna muistin pahvit laattojen välissä. Niitä sitten irroittelin ja mietin itsekseni "Kiitos Leijonat!"

 

Nyt kun lattia oli kohtalaisessa kunnossa alkoi seinät näyttämään siltä että nekin kaipaisi pientä pintaremonttia. Kuultomaali, tai siis sävytetty lakka sattui olemaan tarjouksessa niin pitihän sitä kokeilla. Reilusti yli 10v vanhat paneelit oli kuitenkin jo tummuneet ja lopputulos hiukan sotkuisen näköinen. Homma myös toimi täysin väärään suuntaan, eli lattiasta ylöpäin. Onneksi kaakeli oli helppo puhdistaa! Parin lakkakerroksen jälkeen huomasin sitten että katto näyttää aika kurjalta...Ei perhana! Paneelikatto valkoista olis vielä muutama litra. Olkoot nyt toistaiseksi vielä. Voi olla niin että kun katon saa maalattua tulee seiniinkin sitten uusi maali, tuon kuultolakkaus sotkun päälle. No pääasia kuitenkin että eteiseen sai kauan kaivattuja säilytystiloja. 

 

Terazzi keliä pitäny...

Joku tarkkaavainen lukija saattaa muistaa että jo viimevuoden aikana tuli hankittua erilaista kyllästettyä puutavaraa terassin korjausta varten. Useita piirrustuksia aiheesta tuli tehtyä ja tarkalleen hahmoteltua miten homma toimisi. Toukokuun päivänä eräänä kaverini Tuomo (aka. BC, RokkiRotta, Vastus yms..) soitteli ja kyseli saunomismahdollisuutta. Tämä Kokkolasta sukunsa maille ja mannuille Lappeenrantaan palannut pieni suuri monitoimimies oli sattumalta ihan lähistöllä rakentelemassa jotain pientä siltaa, mistä junat kulkevat ylitse. Siinä saunan jälkeen sitten ihmetteli ulkoportaiden heikkoa kuntoa. Kerroin (vihjasin) että pihalla on kasa vihreää puutavaraa josta pitäis aikaan saada terassia ja portaita. Asiasta nyt ei kummemmin sovittu, mutta mies soitti seuraavana aamuna ja käski hommata palkkikenkiä, ruuveja jne tarvikkeita. Ensin ajatuksena kävi että firmalla, Amatex, on juoksupojan tarvetta mutta sitten kyllä selveni että tänään tehtäisiin terassia iltapuhteina. Siinä sitten suuntasin kaupungille, keväällähän melkein jokaisen kaupan valikoimiin kuuluu erilaiset terassiruuvit. Niitä löytyikin helposti, mutta 75x75mm palkkikengät olikin vaikeampi juttu. Viimen K-raudassa löysivät, tilattavana tarvikkeena, toimitusaika n. 5pv ja hinta n. 5e/kpl!!! Ei käy -ajattelin. Ajelin takaisin Tokmannille ja ostin sieltä tavallisia kakkosnelosen palkkikenkiä ja 75mm naulauslevyjä. Kotona sitten kaivelin esille rälläkän ja hitsin. Ensin halkaisin palkkikengän ja lyhensin niitä. Sitten paloittelin naulauslevyn kolmeen osaan jonka lopulta hitsasin palkkikengän palasten väliin. Pari ensimmäistä kenkää hiukan epäonnistui, mutta kun tajusin vetää sinkitykset pois, alkoi migin lanka tarttumaan. 

Seuraavana valmistelevana operaationa oli vanhojen portaiden irrottaminen. Kovinkaan tukevasti ne eivät kiinni olleet. Muutakin tekemistä oli alkuperäisissä suunnitelmissa, mutta tähän hätään en alkanut salaojia kaivamaan terassin alle. Tuomo saapui sitten illasta paikalle, tehtyään reippaan työpäivän. Homma alkoi noin klo 19, nopeasti suunnitelmat oli selvillä ja rungon teko alkoi. Kun runko oli valmiina pidimme reilun kahvitauon. Sen jälkee enään laudoituksen asennusta. Se sujuikin vauhdilla, tuskin ehdin katkoa ja kantaa lautoja työmaalle kun Tuomo niitä jo ruuvaili kiinni. Homma valmistui juuri ennen klo 23 ja pääsimme saunaan. Viimeinen lauta tosin jäi vielä asentamatta, kun sitä tarvitsi hiukan kavennella ja ajatuksenkulku siihen hommaan ei ollut kovinkaan selkeää enään. Pintalaudat olin hankkinut hyvin tarkasti, kokonaista 1 kpl jäi ylimääräiseksi ja jokaisesta piti katkaista 43cm pala.

Tilanne n. klo 20.30 aikaan

Valmista tuli..tai melkein, klo 23

Muutaman päivän kuluttua kavensin viimeisenkin laudan soveltumaan terassin lattiaan ja rakentelin hiukan paremmat "väliaikaiset portaat". Niistä tuli ehkä hiukan liian hyvät. Kaiteet on yhä tekemättä, tarvikkeet on hankittuna mutta ne kuuluisat ns. muut kiireet, sotkivat aikataulua. Toisaalta, juhannus menee töissä niin mitäs niillä kaiteilla siellä tekee! Terassi kalusteiden puuttesta johtuen pihalla, muovien alla nököttönyt vanha sohva sai uuden elämän. Aika mannermainen tunnelma, istua terassilla nahkasohvalla ja siemailla aamukahvia (..iltakaljaa..).

 

Uutelan Korjaamo & Romu:n kuulumiset

Ne kuuluisat "muut kiireet" selittyvät osaksi tallin puolella tapahtuvilla askareilla. Tuossa kesäkuun alussa tuli hankittua, kun halvalla sai, pari painepesuria. Kyseessä ei ole mikään Honkkarin kiinan rimpula, vaan Kärcherin HDS sarjan 995 ja 1012 mallit. Kyseiset pesurit käyttävät toiminnassaan voimavirtaa ja lämmittävät veden max. +150 asteiseksi. Siis jos toimisivat! Painoakin peleillä on lähemmäs 130kg /kpl. Kyseiset vekottimet löytyivät Offipalstan myytävänä osastolta ja sijaitsivat vielä n. 2km päässä. Lisäksi myyjään olis jo aikaisemmin tutustunut ihan livenäkin, k.o henkilön Tojotan vinssillä Jeeppi vedettiin irti Anttolan ajourista, kun piti mennä kokeilemaan isojen poikien reittejä. Kyseisestä tapahtumasta löytyy kyllä juutuubi -videokin tästä.

Pesurit saimme kärryyn, mutta yksin en niitä uskaltanut alkaa tiputtelemaan alas. Samoihin aikoihin aloin muistelemaan että "Koppi" Matilla, joka oli Uutelan Korjaamon & Romun ensimmäinen asiakas, on meikäläisen akkulaturi vielä lainassa. Soittelin miehelle ja kyselin josko voisi vähän autella ja samalla tuoda laturin takaisin, kun tuntui että Jeepistä välillä oli virta vähillä. 

Ennen kun laturi tuli, kävi niin ettei auto sitten eräänä iltanä käynnistynytkään, vielä juuri kun yövuoroon lähtö oli edessä. Naapurilta kuitenkin sain virtaa, tosin sekään ei auttanut, vaan tilanteen ratkaisi napakka isku vasaralla starttimoottoriin. Seuraavan päivän ohjelmassa olikin sitten irroita- pura-puhdista- asenna käynnistin moottori. Homma jopa onnistui ja auto käynnistyi taas kun kesällä...No ihmekkös tuo kun oli +25 lämmintä! Tallissa majailleen vara-akunkin sain latailtua, kun Tuomo tuli käväsemään ja lainasi laturia, ennen kun kävi nakkaamassa sen yhden rautatiesillan paikalleen. 

Pesurit sitten saatiin myöhemmin kärrystä alas ja oma laturi paikalle. Matti kertoili kannettavasta koneesta jossa oli jotain vikaa. Lupailin vilasta vekotinta jos sattuu sen tuomaan. Seuraavaksi päiväksi suunnitellut hommat jouduin perumaan sateen takia mutta talli kaipaili järjestelyä. Siinä iltapäivästä Matti sitten soitteli että voisi tulla konetta näyttämään. Hetken konetta tutkittuani aloin tutkia googlea ja sieltä selvisi kyseisen läppärin tyyppivika. Eräs piirisarja kärsii tinan heikkoudesta ja saadaan (ehkä) kuntoon kuumentamalla palikkaa +210-220 asteiseksi. Juutuubista katselin kuinka homma tehtiin lämpöasemalla ja infrapuna mittareilla. 

- Aikaisemmin kokeilin samankaltaista korjaustoimenpidettä "Kyy" Antilta saamaani kuolleeseen HP:n koneesen. Tuolloin käytin keittön uunia kuumennukseen, se operaatio tosin epäonnistui. 

Niin ja selvenykseksi että nykyiset koneet, erityisesti läppärit, ovat sen verran kiireellä tehty että kokoonpano linjastolla emolevyn komponentit isketään kylmään tinaan kiinni ja käytetään sitten eräänlaisessa uunissa, jossa tinan pitäisi sulaa. 

Tällä kertaa ajattelin käyttää toista korjauskeinoa. Koneen korjaukseen tarvitsisi puhtaat tilat, tarkan lämmittimen tai lämpöaseman, infrapuna lämpömittarin. Mitään noista em. tarvikkeista ei ollut niin käytettiin sitä mitä oli. Eli pölyisessä tallissa kuumailmapuhallinta käyttäen ja mittarina Tulikiven uunin lämpömittari. 

- Myönnettäkööt että Matin kännyn sekundaattori oli tarkka, ensin nimittäin kalibroimme välineet. Kuumailmapuhaltimella tohottaen kesti minuutin että lämpotila nousi n. +170 asteen tietämille jonka jälkeen II vaihteella vielä minuutin ajan jolloin saavutettiin haluttu +210 astetta. 

Emolevyn suojaksi rakentelin lämpöeristykset alumiiniteipistä ja lasivillasta. Minä sitten aloin tohotella ja Matti tarkkaili lämpötilaa ja aikaa. Parin min. kuluttua mittari huiteli toivotussa astemäärässä, oli muuten sama missä alumiiniteippien liimat alkoi kärytä. Hyvä tietää jatkossa!

Jännityksellä sitten odottelimme komponettien jäähtymistä ja kohta jo asentelin kriittisimpiä osia paikalleen. Ensimmäinen testikäynnistys antoi o parempia elonmerkkejä. Niin kokosin loputkin komponentit kasaan ja kohta pöydällä loisti iloisesti läppärin ruudusta Windows käynnistys logo! Koneesta oli kaikki tärkeät tiedot jo otettu talteen niin tein palautuslevyt ja tyhjän asennuksen. Matti ilahtui moisesta hommasta niin että lähtiessään tyrkkäsi kouraani pientä korvausta, vaikka oli jo aikaisemmin käväissyt paikallisessa marketissa hankkimassa minulle korjausnestettä ja saunomistarviketta.

Tässä kuluneella viikolla oli tarkoituksena a) pinnoitaa sisäportaat, b) rakentaa ne kaiteet terassille ja c) aloitella grillikatoksen edustan terassia. No arvatenkin mikään em. projekteista ei edes alkanut. Sen sijaan pitkin talvea UKR:ssä (siis lyhenne Uutelan Korjaamo & Romusta) vieraillut Mazda Protege sai kauan kaivatun elinten luovuttajan. 

- Jos joku nyt ihmettelee tota Protegea, niin kyseessä on USA mallin nimi Mazda 323 Familialle.

Nettiauton puolella oli hetken ollut myynnissä saman ikäinen auto ja innostuin sitten soittelemaan ja kyselemään tarkemmin. Nopeasti hintakin asettui kohdilleen kun varustelusta tiputettiin pois 15" aluvanteet. Seuraavana aamuna sitten velimiehen Volvolla lähdettiin kohti Loviisaa. Enempi kyllä jännitti miten Volvo selvityy matkasta... Tulipa tehtyä sellainen havainto että reilun tunnin aikana ehtii olla neljän eri maakunnan alueella. Nimittäin 15- tietä kohti Kouvolaa mentäessä tullaan Etelä-Karjalaan, sitten taas taksin Etelä-Savoon mutta jo hetken kuluttua ollaankin Kymenlaaksossa ja sitten 6-tiellä saavutaan Uudellemaalle.

Jos ette usko niin katsokaas tästä (googlemaps)!

- Jotenkin oli tuttua tuo 6 tien varsi Uudenmaan puolella. Mutta ihan kun olisi Vaasaan mennyt! Nimittäin kyltit oli kahdella kielellä ja ympärillä tasaista peltoa.

Reissu sujui aikalailla ilman kommelluksia, kerrankin. Protege II nimeämäni kehonsiirtoväline alkoi kulkemaankin ihan kuten kunnon auton kuuluukin. Radion/soittimen puuttuessa tosin matkalla jouduin viihdyttämään itseäni räpläämällä sähkölaseja ja peilejä. Lisäksi matkan "kesäretki" osuus hoidettiin Kouvolan Motonetissä, sieltä kuitenkaan mitään kummempaa ei tullut ostettua, lukuun ottamatta Protege I tarkoitettua suodatinta. Illasta vielä piti vähän lenkkiä ajaa Mikkelissä, kun tuli tankattua enemmän kallista bensaa kuin matkalla sai kulumaan. Myös Protege I piti tutustuttaa parkkipaikalla tulevaan elintenluovuttajaan.

Seuraavana päivänä Protege II menettikin sitten etupuskurin, lokasuojat ja takapenkin. Vielä on auki suunnitelma mitä myöhemmin tapahtuu II osalta. Ykkönen kuitenkin tulee saamaan nuo irroitetut osat ja kakkonen ehkäpä kasataan uusiksi. Nimittäin pikainen tarkistus osoitti ettei ruostetauti olekkaan pilannut pohjaa niin pahoin kun pelkäsin...

Tähän  vielä muutama toimintakuva.

 Maski pois...

 Puskuri irti

 Lokasuojat irti

Ja ei kun pihalle, aika räyhäkkä tuning auto! Tässä vaiheessa vasta muistiin että Air Bageilla varustettua autoa ruuvatessa, ainakin jos keulaa ruuvailee, olisi syytä ottaa akku irti!

Lopuksi...

Tulipas pitkä bloggaus! Mutta niin on pitkä matka leikata nurmikkoakin. Nimittäin testasin asian Nokia Sports Trackerilla. Känny taskussa träkkeri päällä nurmikkoa ajamaan. Lisäksi vielä trimmerillä vetasin ojan pientareet ym. alueet.  Tuossa tarkemmat tiedot:

Aika: 2:26h
Matka: 3,89 km
Askelia: 6968

- Tähän en nyt saa näkyviin mitenkään GPS:n piirtämää reittiä...Aika hauska sekin, voi tarkistaa jäikö jokin paikka leikkaamatta. Yllätyksekseni pihasta löytyi (GPS lokin mukaan) myös huimia 20m korkeuseroja! 

Edit: 28.6-11 Kartta lisätty