Se on sitte jo kesä!

Edellisestä bloggauksesta hetkinen taas pääsi kulumaan. Viimeksi kevättä teki ja nyt on päästy hyvinkin kesään. Kevät, ajankohtaisesti tietenkin on ollut ulkopainotteinen Uutelan puuhissa.

Maaliskuu maata näytti...melkein !

No jos ei maaliskuu niin sitten huhtikuu. Yllättävän vähällä vaivalla ja vetisyydellä tämä kevät selvittiin. Pihan kuivumista ehkä edesauttoi se ettei lumikasoja tullut tehtyä ihan ajotien varteen, vaan kola sai kyytiä...Siis lumikola, no rommikolakin saanut välillä kyytiä, tosin rauhallisesti ja harkitusti. Huhtikuun alkupäivinä piha meni niin sanotusti "läpi" tai auto pihan lumesta. Kaikessa rauhassa töistä ajelin kotiin, isommat tiet jo sulana ja tietenkin takavedolla. Kotipihassa sitten pääsi vanhoilla vauhdeilla reilun autonmitan risteyksestä kun piti jakolaatikosta hakea etupyöriinkin aktiivista vetoa.
- Mainittakoon että jakolaatikko ei ole suurempi versio sähkömiehille tutusta jakorasiasta. Autossa jakolaatikolla tarkoitetaan järjestelmää joka jakaa vaihdelaatikolta tulevan vedon etu- ja taka-akseleiden välillä. Jakolaatikon toimintaa hallitaan vaihdekepin tapaisella tikulla tai sähköisesti. 

Muutaman päivän lämpimän jakson ja vetisen lumen kolaamisen jälkeen pihalle pääsi muillakin kuin maastoliikenne luokan (M1G) ajoneuvoilla.

Huhtikuun alussa pidin viikon verran lomaakin. Tarkoituksena oli siivota romuja pihalta, ei kun siis korjauskohteita tai varaosalähteitä! Lähes koko loman satoi tai sitten oli joku muu syy joka esti minua toimiasta, sitä voidaan kutusa myös laiskuudeksi. Huhtikuun lopulla sitten alkoi pihan siivous oikeen kunnolla käynnistyä. Tarkemmin tuo toiminta ajoittui pääsiäiseen ja hyviin ilmoihin. Ensimmäisenä sai kyytiä muutama lumen painosta talvella katkennut leppä. Samalla moottorisahanterä kävi muutmaan muuhunkin puuhun. Monen tunnin ähkimisen ja puhkimisen jälkeen minulla oli noin puoli kuutiota halkoa siistissä pinossa! Sekä lisää risua roskakasassa.

Parin viikon kuiva ja lämmin sää oli saanut aikaan sen ettei enään kehdannut poltella risuja pihassa, olis pian menny muutakin kun risut. Asiaa mietin ja loppujen lopuksi risut hävisivät pihalta siististi ja nopeasti erään nuoren maanviljelin toimesta, kiitosta Caritalle myös siitä! Jotenkin tuntui liian helpolta kun isolla kahmari kauhalla muutaman kerran nappasi kiinni ja runnoi kärryyn! Oli vähän ihme olo kun sitä kasaa oli katsellut vuoden ja kuinka helposti se häipyi! Nurmikkoon tietenkin tuli miehekkäät traktorin raiteet, mutta tuossa nurmessa se ei paljoa haitanne.

Ulko(eteis)töitä

Huhtikuun lopuilla alkoi myös eteisen remontointi olla aiheellista. Syksyn ja talven ajan eteinen oli ollut epämääräinen varasto, mutta se sai suuden järjestyksen, kiitos Caritan, (osa 2.).
Ulkoeteiseen oli alunperin tarkoitus asentaa lattiallämmitys ja sen päälle laattaa. Lämmitys hommaa selvittäessäni aloin kuitenkin hiljalleen tiputtaa pois sitä lämmitystä suunnitelmista. Laskelmieni mukaan 7-8 neliön saneeraus lämmitys paketti olisi riittänyt lattian pinta-alalle, kun sitä ei kaappien ym kalusteiden alle kannata asennella. Paketti itsessään olisi maksanut n. 350e + pohjustukset, joko massalla tai paksulla kipsilevyllä. Lisäksi sähkön kulutus olisi varmasti talviaikaan noussut. Eteisessä tuollainen lämmitys on lähes jatkuvasti päällä.

Päädyin sitten pelkkään kaakeliin, joka oli hankittu jo viime kesänä. Mattoa poistaessani löysin vanerilattian joka tarvitsi tasoitusta sekin. Se onnistui onneksi saneerauskipsilevyllä, ihan oikeasti, laasteja ostaessani sain sen selville. Tietenkään se yksi kokoainen ja kasa paloja ei riittänyt, niinpä tuli haettu pari lisää ja samalla, ettei turhaan ajella kärryn kanssa edestakaisin, otin portaiden pinnoitukseen vanerilevyn.

Saneerauslevyllä alustaminen sujuikin varsin näppärästi. Yksi tärkeä funktio, mitä levyllä käsittääkseni myös oli, niin laasti tarttuu siihen paremmin kuin vaneeriin. 

 

Laatoitus sujuikin melkein kuin sitä olisi ennenkin tehnyt, niin no kerran...Mutta ei silloin yksin, vaan enempi apupoikana. Suurin homma oli mittailla ja sovitella laatat niin ettei joka seinälle tule vajaata laattaa. Alustavissa mittauksissa jo kyllä selvisi että eteinen oli vuonna -98 tehty vanhaa kaavaa noudatten, eli seinät eivät olleet ihan suoria. Jotenkin minua hirvitti mahdollisen laastin kuivuminen käsiin, tai siis astiaan, ja leikkelin laattoja jo valmiiksi kun mittaukset oli tehty. Ensimmäinen laatta tietenkin särkyi palasiksi, mutta sen jälkeen muistin ettei laattaleikkurissa käytetä samanlaista voimaa kuten laminaattileikkurissa. Jälkeenpäin olisi voinut kyllä jättää sen laatoituksen seuraavalle päivälle, kun mittauksissa ja suunnitteluissa meni pidempään kun oletin. Hommaa kuitenkin aloin tekemään ja valmistelin myös kävelysillan ulko-ovelta sisäovelle.

Ensimmäinen satsi laastia tuli huomattavan löysänä, en kuitenkaan malttanut heittää sitä pois vaan asentelin laattoja. Noin kolmentunnin uurastuksen jälkeen homma alkoi olla selvä. Olin jopa osannut edetä niin etten laatoittanut itseäni nurkkaan vaan ulko-ovelle. Huonompi puoli oli vaan se etten muistanut a) takkia tai paksumpaa paitaa ottaa mukaan sisältä ja b) laittaa ulkovaloa valmiiksi päälle. Toukokuun alkupuolen pimenevässä illassa sitten yritin puhdistella välineitä, kylmissäni hikinen T-paita päällä ja nauttien kevään ensimmäisten hyttysten hanakasta seurasta. Seuraava ongelma oli takaisin sisälle pääsy. Kävelysillan olin tehnyt ja testanut että siitä pääsee kohtuullisen helposti sisäoven portaalle. Siinä sitten asentelin sillan paikoilleen ja huomasin että sisäovi oli mennyt kiinni ja niin kauan kun silta on paikallaan ei sitä myöskään saa auki. Onneksi ovi ei ollut kokonaan kiinni vaan kahvaa laudalla huitomalla sen sai auki ja väsynyt remontoija pääsi sisälle ja saunaan.

 

Seuraavana aamuna varoen astelin tuoreelle laatoitukselle. En siksi varoen että olisin pelännyt laastin olevan vielä märkää, vaan siksi etten kaatuisi kierojen laattojen päällä! Liian vetelä laasti oli aiheuttanut pientä epätasaisuutta. No saattoi laatoittojallakin olla osuutta asiaan.
- netin ihmeellisestä maailmasta kuitenkin löysin lohduttavan tiedon. Hyvällä saumauksella voidaan pelastaa huono laatoitus...Valitettavasti pitkistä etsinnöistä huolimatta en kyennyt riittävän hyvää saumaajaa löytämään niin tein sen sitten itse.

Sisäporras oli vielä laatoittamatta. Siihen olin päättänyt käyttää sekä tuota isoa laattaa että pienempää, hellan edustassa käytettyä tummaa. Tuo operaatio sattui samalle illalle kuin Suomi -Ruotsi jääkiekon MM finaali. Kerrottakoot ettei pahemmin tullut seurattua koko kisoja, mutta jonkilaista mielenkiintoa finaalia kohtaan oli. Niinpä aloitin hommat kuunnellen selostusta ja välillä vilkaisten mitä oli tapahtunut jäällä. Siinä sitten pysty laatat alkoivat valumaan ja sauma narua ei löytynyt. Ratkaisin ongelman pikaisesti pahvipaloilla, joita laattojen väliin tungin. Tarkoitus oli seurata hetken kuinka suomi taas saa naapureilta kaukalossa selkään. Asiat meni sitten hiukan toiseen suuntaan, jos joku ei satu muistamaan niin suomi sen pelin voitti ja maailmanmestaruuden. Tuo keväinen tapahtumahan tunnetaan ja muistetaan jälkipolvien keskuudessa vielä pitkään mm. ilmaveivistä, siis siitä ex-maalivahti Nurmisen tekemästä sekä traagisesta loukkaantumisesta, joka piti Jutilan poissa juhlahumusta.
Niin siinä sitten kävi meikäläisen suunnitelmillekkin että piti seurata telkkaria. Voiton huumassa sitten unohdin yhden asian...Seuraavana aamuna muistin pahvit laattojen välissä. Niitä sitten irroittelin ja mietin itsekseni "Kiitos Leijonat!"

 

Nyt kun lattia oli kohtalaisessa kunnossa alkoi seinät näyttämään siltä että nekin kaipaisi pientä pintaremonttia. Kuultomaali, tai siis sävytetty lakka sattui olemaan tarjouksessa niin pitihän sitä kokeilla. Reilusti yli 10v vanhat paneelit oli kuitenkin jo tummuneet ja lopputulos hiukan sotkuisen näköinen. Homma myös toimi täysin väärään suuntaan, eli lattiasta ylöpäin. Onneksi kaakeli oli helppo puhdistaa! Parin lakkakerroksen jälkeen huomasin sitten että katto näyttää aika kurjalta...Ei perhana! Paneelikatto valkoista olis vielä muutama litra. Olkoot nyt toistaiseksi vielä. Voi olla niin että kun katon saa maalattua tulee seiniinkin sitten uusi maali, tuon kuultolakkaus sotkun päälle. No pääasia kuitenkin että eteiseen sai kauan kaivattuja säilytystiloja. 

 

Terazzi keliä pitäny...

Joku tarkkaavainen lukija saattaa muistaa että jo viimevuoden aikana tuli hankittua erilaista kyllästettyä puutavaraa terassin korjausta varten. Useita piirrustuksia aiheesta tuli tehtyä ja tarkalleen hahmoteltua miten homma toimisi. Toukokuun päivänä eräänä kaverini Tuomo (aka. BC, RokkiRotta, Vastus yms..) soitteli ja kyseli saunomismahdollisuutta. Tämä Kokkolasta sukunsa maille ja mannuille Lappeenrantaan palannut pieni suuri monitoimimies oli sattumalta ihan lähistöllä rakentelemassa jotain pientä siltaa, mistä junat kulkevat ylitse. Siinä saunan jälkeen sitten ihmetteli ulkoportaiden heikkoa kuntoa. Kerroin (vihjasin) että pihalla on kasa vihreää puutavaraa josta pitäis aikaan saada terassia ja portaita. Asiasta nyt ei kummemmin sovittu, mutta mies soitti seuraavana aamuna ja käski hommata palkkikenkiä, ruuveja jne tarvikkeita. Ensin ajatuksena kävi että firmalla, Amatex, on juoksupojan tarvetta mutta sitten kyllä selveni että tänään tehtäisiin terassia iltapuhteina. Siinä sitten suuntasin kaupungille, keväällähän melkein jokaisen kaupan valikoimiin kuuluu erilaiset terassiruuvit. Niitä löytyikin helposti, mutta 75x75mm palkkikengät olikin vaikeampi juttu. Viimen K-raudassa löysivät, tilattavana tarvikkeena, toimitusaika n. 5pv ja hinta n. 5e/kpl!!! Ei käy -ajattelin. Ajelin takaisin Tokmannille ja ostin sieltä tavallisia kakkosnelosen palkkikenkiä ja 75mm naulauslevyjä. Kotona sitten kaivelin esille rälläkän ja hitsin. Ensin halkaisin palkkikengän ja lyhensin niitä. Sitten paloittelin naulauslevyn kolmeen osaan jonka lopulta hitsasin palkkikengän palasten väliin. Pari ensimmäistä kenkää hiukan epäonnistui, mutta kun tajusin vetää sinkitykset pois, alkoi migin lanka tarttumaan. 

Seuraavana valmistelevana operaationa oli vanhojen portaiden irrottaminen. Kovinkaan tukevasti ne eivät kiinni olleet. Muutakin tekemistä oli alkuperäisissä suunnitelmissa, mutta tähän hätään en alkanut salaojia kaivamaan terassin alle. Tuomo saapui sitten illasta paikalle, tehtyään reippaan työpäivän. Homma alkoi noin klo 19, nopeasti suunnitelmat oli selvillä ja rungon teko alkoi. Kun runko oli valmiina pidimme reilun kahvitauon. Sen jälkee enään laudoituksen asennusta. Se sujuikin vauhdilla, tuskin ehdin katkoa ja kantaa lautoja työmaalle kun Tuomo niitä jo ruuvaili kiinni. Homma valmistui juuri ennen klo 23 ja pääsimme saunaan. Viimeinen lauta tosin jäi vielä asentamatta, kun sitä tarvitsi hiukan kavennella ja ajatuksenkulku siihen hommaan ei ollut kovinkaan selkeää enään. Pintalaudat olin hankkinut hyvin tarkasti, kokonaista 1 kpl jäi ylimääräiseksi ja jokaisesta piti katkaista 43cm pala.

Tilanne n. klo 20.30 aikaan

Valmista tuli..tai melkein, klo 23

Muutaman päivän kuluttua kavensin viimeisenkin laudan soveltumaan terassin lattiaan ja rakentelin hiukan paremmat "väliaikaiset portaat". Niistä tuli ehkä hiukan liian hyvät. Kaiteet on yhä tekemättä, tarvikkeet on hankittuna mutta ne kuuluisat ns. muut kiireet, sotkivat aikataulua. Toisaalta, juhannus menee töissä niin mitäs niillä kaiteilla siellä tekee! Terassi kalusteiden puuttesta johtuen pihalla, muovien alla nököttönyt vanha sohva sai uuden elämän. Aika mannermainen tunnelma, istua terassilla nahkasohvalla ja siemailla aamukahvia (..iltakaljaa..).

 

Uutelan Korjaamo & Romu:n kuulumiset

Ne kuuluisat "muut kiireet" selittyvät osaksi tallin puolella tapahtuvilla askareilla. Tuossa kesäkuun alussa tuli hankittua, kun halvalla sai, pari painepesuria. Kyseessä ei ole mikään Honkkarin kiinan rimpula, vaan Kärcherin HDS sarjan 995 ja 1012 mallit. Kyseiset pesurit käyttävät toiminnassaan voimavirtaa ja lämmittävät veden max. +150 asteiseksi. Siis jos toimisivat! Painoakin peleillä on lähemmäs 130kg /kpl. Kyseiset vekottimet löytyivät Offipalstan myytävänä osastolta ja sijaitsivat vielä n. 2km päässä. Lisäksi myyjään olis jo aikaisemmin tutustunut ihan livenäkin, k.o henkilön Tojotan vinssillä Jeeppi vedettiin irti Anttolan ajourista, kun piti mennä kokeilemaan isojen poikien reittejä. Kyseisestä tapahtumasta löytyy kyllä juutuubi -videokin tästä.

Pesurit saimme kärryyn, mutta yksin en niitä uskaltanut alkaa tiputtelemaan alas. Samoihin aikoihin aloin muistelemaan että "Koppi" Matilla, joka oli Uutelan Korjaamon & Romun ensimmäinen asiakas, on meikäläisen akkulaturi vielä lainassa. Soittelin miehelle ja kyselin josko voisi vähän autella ja samalla tuoda laturin takaisin, kun tuntui että Jeepistä välillä oli virta vähillä. 

Ennen kun laturi tuli, kävi niin ettei auto sitten eräänä iltanä käynnistynytkään, vielä juuri kun yövuoroon lähtö oli edessä. Naapurilta kuitenkin sain virtaa, tosin sekään ei auttanut, vaan tilanteen ratkaisi napakka isku vasaralla starttimoottoriin. Seuraavan päivän ohjelmassa olikin sitten irroita- pura-puhdista- asenna käynnistin moottori. Homma jopa onnistui ja auto käynnistyi taas kun kesällä...No ihmekkös tuo kun oli +25 lämmintä! Tallissa majailleen vara-akunkin sain latailtua, kun Tuomo tuli käväsemään ja lainasi laturia, ennen kun kävi nakkaamassa sen yhden rautatiesillan paikalleen. 

Pesurit sitten saatiin myöhemmin kärrystä alas ja oma laturi paikalle. Matti kertoili kannettavasta koneesta jossa oli jotain vikaa. Lupailin vilasta vekotinta jos sattuu sen tuomaan. Seuraavaksi päiväksi suunnitellut hommat jouduin perumaan sateen takia mutta talli kaipaili järjestelyä. Siinä iltapäivästä Matti sitten soitteli että voisi tulla konetta näyttämään. Hetken konetta tutkittuani aloin tutkia googlea ja sieltä selvisi kyseisen läppärin tyyppivika. Eräs piirisarja kärsii tinan heikkoudesta ja saadaan (ehkä) kuntoon kuumentamalla palikkaa +210-220 asteiseksi. Juutuubista katselin kuinka homma tehtiin lämpöasemalla ja infrapuna mittareilla. 

- Aikaisemmin kokeilin samankaltaista korjaustoimenpidettä "Kyy" Antilta saamaani kuolleeseen HP:n koneesen. Tuolloin käytin keittön uunia kuumennukseen, se operaatio tosin epäonnistui. 

Niin ja selvenykseksi että nykyiset koneet, erityisesti läppärit, ovat sen verran kiireellä tehty että kokoonpano linjastolla emolevyn komponentit isketään kylmään tinaan kiinni ja käytetään sitten eräänlaisessa uunissa, jossa tinan pitäisi sulaa. 

Tällä kertaa ajattelin käyttää toista korjauskeinoa. Koneen korjaukseen tarvitsisi puhtaat tilat, tarkan lämmittimen tai lämpöaseman, infrapuna lämpömittarin. Mitään noista em. tarvikkeista ei ollut niin käytettiin sitä mitä oli. Eli pölyisessä tallissa kuumailmapuhallinta käyttäen ja mittarina Tulikiven uunin lämpömittari. 

- Myönnettäkööt että Matin kännyn sekundaattori oli tarkka, ensin nimittäin kalibroimme välineet. Kuumailmapuhaltimella tohottaen kesti minuutin että lämpotila nousi n. +170 asteen tietämille jonka jälkeen II vaihteella vielä minuutin ajan jolloin saavutettiin haluttu +210 astetta. 

Emolevyn suojaksi rakentelin lämpöeristykset alumiiniteipistä ja lasivillasta. Minä sitten aloin tohotella ja Matti tarkkaili lämpötilaa ja aikaa. Parin min. kuluttua mittari huiteli toivotussa astemäärässä, oli muuten sama missä alumiiniteippien liimat alkoi kärytä. Hyvä tietää jatkossa!

Jännityksellä sitten odottelimme komponettien jäähtymistä ja kohta jo asentelin kriittisimpiä osia paikalleen. Ensimmäinen testikäynnistys antoi o parempia elonmerkkejä. Niin kokosin loputkin komponentit kasaan ja kohta pöydällä loisti iloisesti läppärin ruudusta Windows käynnistys logo! Koneesta oli kaikki tärkeät tiedot jo otettu talteen niin tein palautuslevyt ja tyhjän asennuksen. Matti ilahtui moisesta hommasta niin että lähtiessään tyrkkäsi kouraani pientä korvausta, vaikka oli jo aikaisemmin käväissyt paikallisessa marketissa hankkimassa minulle korjausnestettä ja saunomistarviketta.

Tässä kuluneella viikolla oli tarkoituksena a) pinnoitaa sisäportaat, b) rakentaa ne kaiteet terassille ja c) aloitella grillikatoksen edustan terassia. No arvatenkin mikään em. projekteista ei edes alkanut. Sen sijaan pitkin talvea UKR:ssä (siis lyhenne Uutelan Korjaamo & Romusta) vieraillut Mazda Protege sai kauan kaivatun elinten luovuttajan. 

- Jos joku nyt ihmettelee tota Protegea, niin kyseessä on USA mallin nimi Mazda 323 Familialle.

Nettiauton puolella oli hetken ollut myynnissä saman ikäinen auto ja innostuin sitten soittelemaan ja kyselemään tarkemmin. Nopeasti hintakin asettui kohdilleen kun varustelusta tiputettiin pois 15" aluvanteet. Seuraavana aamuna sitten velimiehen Volvolla lähdettiin kohti Loviisaa. Enempi kyllä jännitti miten Volvo selvityy matkasta... Tulipa tehtyä sellainen havainto että reilun tunnin aikana ehtii olla neljän eri maakunnan alueella. Nimittäin 15- tietä kohti Kouvolaa mentäessä tullaan Etelä-Karjalaan, sitten taas taksin Etelä-Savoon mutta jo hetken kuluttua ollaankin Kymenlaaksossa ja sitten 6-tiellä saavutaan Uudellemaalle.

Jos ette usko niin katsokaas tästä (googlemaps)!

- Jotenkin oli tuttua tuo 6 tien varsi Uudenmaan puolella. Mutta ihan kun olisi Vaasaan mennyt! Nimittäin kyltit oli kahdella kielellä ja ympärillä tasaista peltoa.

Reissu sujui aikalailla ilman kommelluksia, kerrankin. Protege II nimeämäni kehonsiirtoväline alkoi kulkemaankin ihan kuten kunnon auton kuuluukin. Radion/soittimen puuttuessa tosin matkalla jouduin viihdyttämään itseäni räpläämällä sähkölaseja ja peilejä. Lisäksi matkan "kesäretki" osuus hoidettiin Kouvolan Motonetissä, sieltä kuitenkaan mitään kummempaa ei tullut ostettua, lukuun ottamatta Protege I tarkoitettua suodatinta. Illasta vielä piti vähän lenkkiä ajaa Mikkelissä, kun tuli tankattua enemmän kallista bensaa kuin matkalla sai kulumaan. Myös Protege I piti tutustuttaa parkkipaikalla tulevaan elintenluovuttajaan.

Seuraavana päivänä Protege II menettikin sitten etupuskurin, lokasuojat ja takapenkin. Vielä on auki suunnitelma mitä myöhemmin tapahtuu II osalta. Ykkönen kuitenkin tulee saamaan nuo irroitetut osat ja kakkonen ehkäpä kasataan uusiksi. Nimittäin pikainen tarkistus osoitti ettei ruostetauti olekkaan pilannut pohjaa niin pahoin kun pelkäsin...

Tähän  vielä muutama toimintakuva.

 Maski pois...

 Puskuri irti

 Lokasuojat irti

Ja ei kun pihalle, aika räyhäkkä tuning auto! Tässä vaiheessa vasta muistiin että Air Bageilla varustettua autoa ruuvatessa, ainakin jos keulaa ruuvailee, olisi syytä ottaa akku irti!

Lopuksi...

Tulipas pitkä bloggaus! Mutta niin on pitkä matka leikata nurmikkoakin. Nimittäin testasin asian Nokia Sports Trackerilla. Känny taskussa träkkeri päällä nurmikkoa ajamaan. Lisäksi vielä trimmerillä vetasin ojan pientareet ym. alueet.  Tuossa tarkemmat tiedot:

Aika: 2:26h
Matka: 3,89 km
Askelia: 6968

- Tähän en nyt saa näkyviin mitenkään GPS:n piirtämää reittiä...Aika hauska sekin, voi tarkistaa jäikö jokin paikka leikkaamatta. Yllätyksekseni pihasta löytyi (GPS lokin mukaan) myös huimia 20m korkeuseroja! 

Edit: 28.6-11 Kartta lisätty

Kevättä tekee!

Nyt ei oikein kyllä ole mitää kerrottavaa remontoinnin osalta. Lähinnä nyt ajankuluksi, omaksi ja toivottavasti jonkin muunkin huviksi kirjoittelen.

Maailman tilanteesta ja tomaateista!

Täytyy tässä oikeen ottaa kantaa kun uutisissa viime aikoina on käsitelty lähinnä kahta asiaa. Japanin tsunamia ja Libyaa. Vaikka lupailinkin ettei tässä rakentamisesta puhuta, niin hiukan asiaa sivuan. Molemmilla asioilla kun sattuu ehkä olemaan vaikutusta omakotiasujalle ja rakentajalle. Libyassa kun alkoivat kähinöimään niin firmat Muamar sedältä lopettivat öljyn ostamisen, siis kauppasaarto -tyyppistä toimintaa alkoivat harrastamaan. Siitähän sitten raakaöljyn hinta lähti nousemaan. Käsitykseni mukaan muut öljyntuottajat sitten nostivat tuotantomäärää ettei hinta ihan pilviin pompsahtaisi. Bensa ja diisseli on siitä mielenkiintoisa että jos raakaöljyn hinta nousee niin samantien jo huoltoaseman tankeissa olevien valmiiden litkujen hintoja nostetaan. Eli se kallistunut raakaöljy on vasta matkalla kohti lähintä satamaa niin jo aikoja sitten valmistetun tuotteen hinta nousee. Onneksi ei kaikki kauppatavarat hinnoitella samoin, olis se melkoinen homma marketissa vaihtaa vaikka kaikkien viljatuotteiden hinnat kun vehnän hinta nousee tai laskee. Mutta oikeasti, eräät elintarvikkeet, joidenka valmistuksessa, tai siis kasvatuksessa, öljyllä on suuri osuus, vaihtavat hintaa sen mukaan mikä on oöjyn hinta. Tällä tarkoitan tietenkin suomalaisia kasvihuone kasviksia, erityisesti tomaatteja. Tomaatti kun sattuu vaatimaan eniten lämpöä, eli siis eniten öljyä. Kesällähän nämä kotimaiset kasvikset ovat suht edullisia, mutta talvella hinta nousee kuin raketti uutenavuotena. Oikeasti jos joku vielä on kuvitellut että kotimaiset kasvikset, erityisesti tomaatit, ovat ns. ekologisempia kuin esim. espanjasta lennätetyt niin sen luulon voi unohtaa. Nimittäin ympärivuotisesti viljellyn suomalaisen tomaattikilon hiilijalanjälki on 5-7kg kun taas rekalla tai lentokoneella Espanjasta rahdatulle kilolle taas tulee n. puolenkilon hiilijalanjälki. Tutkimusten mukaan muuten suomalaisen LUOMU tomaatin jälki on vielä suurempi! Jos jotain kiinnostaa taas asia enempi niin lukee vaikka täältä.

Jos nyt kuitenkin vielä palaan tuohon öljyn hintaan, niin Japanissa sattunut järistys ja tsunami taas laski öljyn hintaa. No miksiköhän? Syynä tietenkin se että Japanin energian kulutus laski hetkellisesti aika rajusti. Mihinkäs sitä sähköä nyt käyttäisi, kun ei ole enää työpaikkaa tai kotia. Pidemmällä tähtäimellä luutavasti taas jälleenrakennus nostaa öljyn kulutusta ja niin ollen hintaa. Sama jälleenrakennus saattaa myös nostaa rakenustarvikkeiden hintaa suomessakin! Ei silleen että Fukusiman pojat tulisivat ja Ristiinan Rautian ostaisivat tyhjäksi betoni tarvikkeista kun sellaista sarkofagia alkavat rakentamaan reaktorin ympärille. Käsittääkseni suomesta on jonkinverran sahatavaran vientiä sekä ihan talojen vientiä kaukoitään. On se tuo maailman politiikka jännää, miten se vaikuttaa. Pari yötä olen muuten kalareissulla yöpynyt autiotuvassa, jota ei olisi olemassa ilman aikoinaan tapahtunutta Korean sotaa. Puun hinta nimitäin nousi koko maailmassa, sitä myöten alkoi silloinen metsähallitus kartoittamaan uusia, aiemmin hakkaamattomia alueita lapissakin ja rakensi valmiiksi ns. leimuukämppiä. No sota loppui ja hakkuut peruttiin mutta kämppä jäi.

Energiaa menee..ja tulee

Meikäläisen talohan lämpenee enimmäkseen sähköllä, tai puilla, vaikea sanoa kummasta tänä talvena on lämpö tullut. Sähkön hinta nousi jo hiukan ja on ehkä nousemassa enemmänkin, kiitos taas Libyan ja Japanin tilanteen. Enää ei sähkölasku yllätä meikäläistä! Tulee meinaan etäluettava mittari parin vko kuluttua. Ei kyllä tasauslasku muutenkaan ole päässyt yllättämään eikä pääse. Johtuen siitä että laskin tuossa ensimmäisen asuinvuoteni kulutuksen, noin 10 000Kwh! Eli tuplasti sen mitä on arvioitu, joka taas tarkoittaa usean satasen tasauslaskua, mutta eipä ylläyä, kun sen jo on laskeskellut! Toisaalta kulutus on vieläkin n. 2/3 siitä mitä tuonkokoisessa sähkölämmitteisessä talossa on niinkuin laskennallisesti.

Jotain kiitostakin pitää sähköyhtiölle tässä laittaa. Nimittäin viimeisessä asiakas lehdessä oli juttua takan sytytyksestä. Ongelmanahan on ollut se että takka savuttelee välilä sisälle, varsinkin sytytäessä. Hiukan noloa on myöntää että SÄHKÖyhtiön lehdestä opin oikean sytytys menetelmän. Homma siis toimi niin että ensin ladotaan 2-4 kerrosta halkoja ristiin, tai minulla vinottain kun ei tulipesän syvyys riitä. Sitten päälle pari pinetä puuta, olen käyttänyt laudan paloja siihen. Puiden väliin sytykkeet ja niin kasa alkaa palamaan päältäpäin. Hiljalleen syttyessä lämmittää piippua ja pinkka palaa yli kaksi tuntia jonka jälkeen lisätään halkoa tai odotellaan hiilloksen hiipumista. Aikaisemmin, jos sattui saamaan sytytettyä niin ettei savua tupruttanut sisälle, niin palohälytin alkoi laulamaan hoosiannaa kun lisäystä varten luukut aukaisi. Nyt ei tarvi luukkuja takassa availla ennen ensimmäistä puun lisäämistä, joka siis tapahtuu vasta parituntia sytyttämisen jälkeen. Onhan tuo savu kuitenkin välillä haissut, jopa siinä määrin että töihin tullessa tietävät kollegat milloin olen puilla lämmittänyt...Kun pitää olla niin utelias ja varmistaa että "palaahan se nyt kunnolla".

Lämmityskausi alkaa onneksi lähestyä loppuaan ja ulkoilman lämpötila on päivisin jo plussalla. Viime keväänähän oli ongelmana eteisen katon kautta esille pyrkivä vesi. Tänä talvena ei eteisen katonalle ole jäätä ilmestynyt, vaikka päällä sitä on riittänyt. En tiedä onko eristeistä ollut apua, mitä tuli tukittua vanhan katon ja uuden kuistin väliin vaiko onko tuuletus ollut parempi, kun kuistin luukku ollut koko talven maassa. Tuossa paripäivää takaperin lueskelin kun joku asiantuntija kertoili lehdessä että ilmojen lämmetessä katot ovat vaarassa. Asiastahan kiinnostuin ja luin artikkelin tarkasti. Homma on suurinpiirtein niin että katoilla on paljon lunta ja sen paino lisääntyy ilman lämmetessä. Pariin kertaan jutun luin, mutta minulle ei tullut selväksi mistä sille lumelle tulee sitä painoa. Okei, no kuutio märkää suojalunta painaa enemmän mitä kuutio kuivaa pakkaslunta. Mutta jos lunta tai vettä ei sada niin eihän se lumen määrä tai paino lisäänny siellä katolla. Käsittääkseni lumi sitoo kovin huonosti itseensä ilmankosteutta ja lisäksi plussakeleillä sitä: a) valuu vetenä alas, b) pieniä määriä haihtuu auringon lämmöstä. Yritin etsiä k.o artikkelia linkittääkseni sen tänne, mutta ehkä toimituskin oli huomannut asiavirheen ja poistanut kirjoituksen.

Varautumista pahempiin aikoihin

Japanin tilanne ja lähinnä muutamat pikkuongelmat ydinvoimalassa saivat suomessakin kansan takajaloilleen. Samassa kun luin joditablettien hamstrauksesta ja siitä kuinka taloyhtiöidne seinille on ilmestynyt huolestuneiden kansalaisten lappuja tuli mieleeni uutta käyttöä vanhalle maakellarille. Teen siitä pienen väestönsuojan. Uusi ulko-ovi, vahvaa terästä ja parempi sisäovi. Niiden väliin sitten jonkilainen ilmanpuhdistus systeemi. Muutama sata litraa vettä, kuivamuonia, säilykkeitä, taskulamppuja ja parit laverit. Ydinlaskumalta ei välttämättä harva betonikuori suojaa ja mietin erilaisia vaihtoehtoja suojan maksimoimiseksi. Otavan metallilta olisi ehkä ostettavissa teräslevyjä, mutta niiden suoja säteilyä vastaan on myös heikko. Lyijy suojaisi ehkä parhaiten, mutta sen hinta on kova ja saatavuus heikko, väittävät vieläpä myrkylliseksi ja vaaralliseksi jos itse valaa. Onneksi kollega Antti "Kyy" ratkaisi suojaus ongelman edullisesti ja yksinkertaisesti! Hankitaan tarvittava määrä SA-INT mallisia sadeviittoja joilla kellari päällystetään ja eteiseen havuja millä sitten laskeuma voidaan puhdistaa. Kaikki asepalveluksen käyneethän tietävät että SA sadeviitta tulee kiskaista niskaan kun ydinräjähdys tapahtuu ja havuilla sitten laskeuma puhdistettaan ennen taistelun jatkamista. Niin ja en minä itselleni väestön suojaa ajatellut vaan senhän voisi vuokrata tuottoisasti. Eli kun bunkkeri on valmis niin länkkäriin tai viikkosiin ilmoitusta:
"Vuokrataan atomikestävä pommisuoja 1-2hlö. Varausmaksu 500e/kk, käyttömaksu kriisitilanteessa 150e/pv. Vesi ja sähkö sisältyy hintaan"
Elikkäs kun kokoa on noin vähän niin ainoastaan pari henkeä sinne mahtuisi. Varausmaksun maksaneet pääsisivät sitten tarpeen tullen viettämään aikaa bunkkeriin. Pienenä porkkanana voisi vielä luvata että käyttömaksun tarvii maksaa vasta sitten kun uloskirjautuu kellarista. Luulevat tekevänsä hyvät kaupat kun vuokraaja itse jää maanpinnalle ja mahdollisesti ei ole enää perimässä maksuja. Myönnettäkööt että homma toimii jos ei satu ihan oikeasti tulemaan mitään laskeumaa tai pamahdusta, tai sitten on kökötettävä itse hetken aikaa sadeviitan alla. No käsittääkseni turva-ala monelta osin perustuukin varautumiseen.

Täytyykin alkaa seurailemaan milloin on SA huutokauppoja tai sitten käydä penkomassa jossain liikkeessä, siis niitä sadeviittoja. Sitä ennen täytyy tyytyä ulkomaan vaihtoehtoihin, joita voi ihmetellä vaikka täällä.



Tällaista, joutavaa höpinää tällekertaa. Pistetään nyt tuohon vielä muutama kuva kevään ku(u)mista suojaus trendeistä.

 

Vuosi pientä pintaremonttia takana!

Tässä nyt hiukan myöhässä kirjoittelen, alkuperäisenä tarkoituksena oli laittaa tämä katsaus jo pari päivää sitten näkyville, mutta toisin kävi. Eli Vuosi sitten, helmi-maaliskuun vaihteessa sain Uutelan haltuuni. Tällä kertaa ajattelinkin keskittyä siihen mitä on tullut tehtyä ja mikä vielä kesken, tai kokonaan aloittamatta.

Alakerta, takkahuone.
Sujuvasti lähden tässä liikkeelle alakerran perimmäisestä nurkasta. Eli kyseessä on talon suurimman valmiusprosentin omaava tila.
Tehtyä:
Takka, pinnan halkeamien korjaus, tulipesän tiilen saunojen paikkaus, pinnan uudelleen rappaus ja luukun säätöä. Katto maalattu, seinillä kipsilevyt ja tapetointi, puolipanelit maalattu, lattiassa laminaatti ja listoitettu. Ikkunan puiteet ja tuuletusluukut maalattu sekä tiivistetty.
 Puuttuu
- Takan ympäriltä lattialistat.
- Vaalea tapetti saanut aika pahasti nokea itseensä, tilannetta seurataan ja tapettia putsataan.

Tupakeittiö.
Lattiassa laminaatti, listat ja puolipaneli maalattu. Seiniä oikaistu ja korjailtu mm. ikkunoiden aukkojen viereltä. Päällystetty kipsilevyllä ja tapetoitu. Puolipanelit maalattu. Katto maalattu ja listoitettu. Ikkunanpuitteet ja luukut maalattu. Tulikiven liesi-leivinuuni purettu uudelleen kasausta varten.
Puuttuu.
- Verhotanko, yhä edelleen ja lieden korjaus kesken. Kaapiovien maalaus tulee, sitten kun on lämmintä että voi sen tallissa tehdä.

Eteinen, alakerta, portaikko.
Seinäpinnat maalattu ja tapetoitu, samoin katot maalattu. Viemäri ja -vesiputket koteloitu uudelleen.  Portaikoin kaiteet tehty uusiksi.
Puuttuu.
- Portaiden korjaus, suunnitteilla ja testattu jo yhtä vaihtoehtoa. Alakerran lattian laminaatti ja tukeminen yhden levyn kulmasta, listoja ei kaikkia paikoillaan ja johdot riippuu. Sähkökaapin piilottaminen suunnitteilla sekä uniikki desing vaatenaulakka, myös vahvasti suunnitteilla.

Yläkerta, aula ja makuuhuhone.
Lattiat saaneet laminaatit ja osittain levyn sinne alle sekä epämääräisesti oikaistu makkarin lattiaa. Katto ja -seinäpanelit maalattu. Kylmävintin oveen tehty eristys. Makuuhuoneessa kamina purettu ja poistettu, seinä oikaistu. Seinissä maalaus ja/tai maalaustapetti. Ikkunan puitteet maalattu. Makuuhuoneessa listat lähes 100% paikoillaan.
Puuttuu.
- Uudet lamput katoista, hakaset/ lukko kylmävintin ovesta.
- Kylmävintin ja katon alaisten kylien tilojen eristäminen.

Ulkoeteinen
Sisäovi maalattu....eipä oikeen muuta. säilytystilojen ja kaappien puuttuessa on eteinen toiminut kohta vuoden väliaikaisena varastona.
Puuttuu (suunnitelma).
- Sähköinen lattialämmitys ja kaakelointi.
- Ulko-oven vaihto tai korjaus.
- Eteisen välikaton lisäeristys.

Sauna, pesutilat ja WC
Noille ei ole juurikaan tullut mitään tehtyä. Tammikuussa 10 tuli jo hankittua se kiuas, mutta se on lämmittänyt vain ajatuksissa. Samoin saunan panelit, eristelevyt, koristekiviseinä ja laudetarpeet ovat odotelleet varastoituna aikoja parempia. Suihkulle ei olekkaan tarkoitus mitään erikoisempia tehdä, lähinnä siistimistä ja silikonien vaihtoa sekä koneellinen ilmanvaihto, eli PAX puhallin kattoon.
Alakerran vessassa suunnitelmissa oli oikaista yksi seinä ja maalailla pintoja. Toisaalta tämä talvi on osoittanut sen että vessan nurkasta lähtevät putket ovat herkkiä jäätymään. Ehkäpä lähtee myös lattiat auki ja eristystä tulee lisää. Samalla voisi asennella lattialämmön ja kaakeloinnin.

Talon ulkopuoli
Eipä ole juurikaan mitään mainittavaa, jos ei ikkunan puitteiden maalauksia oteta huomioon.
- Suunitelmissa on tietenkin rännien ja kourujen asennus sekä jossain vaiheessa koko talon ja katon maalaus.
- Terassia varten on jo tarvikkeet hankittu, mutta pinossa odottaneet tulevaa kevättä.


Piha ja sen varustelut.
Noh...nurmikkoa leikattu kesällä, puita kaadettu ja talvella lunta lykitty.
- Salaojat suunnitteilla sekä samalla kun tulee myllättyä niin uutta multaa pitäs laittaa ja nurmikkoa. Muutamia puita voisi ensikesänä kaataa, tosin lumesta johtuen ovat lähes kaatuneet itsestään. Koiratarhan purku myös suunnitteilla, verkko on jo luvattu eteenpäin.
- Grillikatoksessa katto vuotaa, siihen jo huovat on mutta ei ole saanut asenneltua. Katosta pitäsi myös kääntää 1/6 jottei tarvitse kävellä vanhojen kaivonkansien yli. Pinta kaipaisi maalia, ehkä samalla kun talo sekä jonkilaista lasitusta aukkoihin.
- Autotalli on toiminut rakennus ym. tarvike varastona ja autoa ei siellä ole edes käytetty sisällä. Yritän pitää silmät auki jos taas löytyis jostain edullista peltipintaista uretaanilevyä, sais tehtyä lämpimäksi. Kattoa ja kannakkeita ehkä tuettava ja muutamia uusia nauloja pitisi peltikatolle lyödä.  

Sellaisia siis tehty ja tekemättä. Lisäksi muutama suurisuuntainen suunitelma on, kuten pihasauna ja palju. Tallin korottaminen, niin että Chevykin mahtuisi sinne. Rakennusoikeuttakin olisi jäljellä käsittääkseni ainakin 100 neliötä, mukavasti saisi taloon jatkoa, alakertaan kaksi pienenmpää huonetta ja ylös yhden ison!

Tarkempaa laskutoimitusta käytetystä rahasta en ole pystynyt tekemään, kiitos epämääräisen kirjanpidon. Arvioisin sen olevan tällä hetkellä n. 6000e. Sisältää myös hankitut, mutta vielä asennusta odottavat tarvikkeet. Vieraan työn osuus on kyllä helposti laskettavissa ja se on 0e! Siihen on kyllä odotettavissa lisää, kun nuo hassut lait estävät ettei sähkötöitä saa edes omassa kodissa tehdä itse!

Tähän vielä lopuksi muutama sisä ja -ulkokuva. 

Takkahuone, vanhaan taloon sopiva viihdekeskus, PS2 ja putkitelkkari! 

Yläkkerran aulaa, "sisustettuna".

 Jääkiipeilyseinä

Lumitilannetta 2.3.2010

Lunta tulvillaan on raikas talvi sää...

Joulukuu juhlineen oli ja meni ja samoin vaihtui vuosi ja tammikuukin ehti livahtaa. Kuten jo otsikosta näppärä lukija päättelee niin lunta on riittänyt ja Uutelassa ulkotöitä. Jotain sentään sisälläkin kyllä on saanut tehtyä.

Savua tulen kanssa.

Edellisessä bloggauksessa kerrottu lieden purku on yhä...No purettu on mutta ei kasattu. Talon lämmityksestä siis on huolehtinut tänä talvena pääosin takka. Takassa on vain ollut vedon kanssa pientä ongelmaa. Viime keväänä maalattu katto, tais siis laipio, on alkanut tummua ja vaatteet haiskahtaa kuin viikon sissileirin jälkeen. Hormistoa ihan itekseen yritettiin puhdistaa ja samalla työntää digikameraa erilaisiin hormin aukkoihin, selvittääksemme jos jokin pahempi tukos olisi. Mitään pahempaa ei löytynyt ja noet imuroitiin pois. Tietyllä tuulella takan savuista suurin osa tuntui tulevan sisälle. Joulukuun lopulla sitten rohkaisin mieleni ja korkeanpaikan harjoitusleirin (autotallin katto) jälkeen uskaltauduin lumilapion kanssa talon katolle. Tikkaat olivat siis jo lumen ja jään alla ja ne piti ensin puhdistaa. Viimen savupiipun saavutettuani aloin tutkimaan piipunhattua. Se oli tynnyri, josta lähes 2/3 leikattu pois ja kiinnitetty pultein piippuun. Käsitykseni piipunhatuista on ollut se että ne pitäisi olla jokapuolelta avoimia. Tämä malli ei ollut kuin päädyistä, yksi syy veto-ongelmiin taisi löytyä. Seuraavana päivänä sitten hiukan suunnitelmallisemmin kiipesin takaisin katolle, mukanani tarvittavia työkaluja. Irroittelin kahdeksan pulttia alas katsomatta ja kokeilin liikahtaisiko hattu. Ei mitään, tuntui että se on yhtä tiukassa kun ennenkin. Kömysin alas ja hankin lisää tarvikkeita, eli vasaran ja liinan. Tarkoituksena oli kietasta liina hatunympärille ja sitten kiskasta hattu alas. Sen teinkin, puoliksi, mutta kokeilimpas vielä vasaralla naputella hellästi hattua. No ja sehän irtosi! Jäässä olikin ollut perhana ja kun jääkiinitys irtosi matkasi hattu vauhdilla kohti maankamaraa.


Äkkiseltään tuntui ettei hatun poistosta ollut mitään apua, mutta jos takka oli kylmäksi päässyt niin veto oli parempi. Vielä kun eräänä päivänä paikallisessa huoltoaseman baarissa yhytin nuohoojat, jotka sitten käväisivät piipun vetämässä puhtaaksi, niin veto parani siinämäärin että pienemmät puut meinaa taas nousta hormiin.

Ulkotyötä piisaa!

Jos viimetalvena oli tuota taivaan valkoista lahjaa paljon niin ei tämäkään talvi huonoksi ole niiltäosin jäänyt. Vielä marraskuussa ja pitkälle joulukuussa haikailin välillä lunta. Kyllähän sitä oli, mutta ei vielä siinämäärin että perinteistä rossipohjan lumieristysta olisi saanut kunnolla aikaiseksi. Iltaisin viiman käydessä ulkona tuntui nurkat ja lattiat kylmiltä ja mielessä kävi kuinka vinhasti sähkömittari pyörii. Kävipä jopa niin että joulun aikoina kun pakkanen huiteli muutaman päivän -25 tietämillä katkesi hetkeksi kylmänveden tuleminen keittiöön ja alakerran vessaan. Jouluaaton yllätys oli kun aamulla ei vettä tullutkaan keittiön hanasta. Tiedossa oli että sitä oli joskus ennenkin tapahtunut. Aattona oli muutakin tekemistä kuin putkien sulattelua jotenka joulupäivänä vasta ehti siihen hommaan paneutua. Sitä ennen kyllä katkaisin tulevan veden kokonaan. Putkien sulattelu kävikin varsin helposti, vessassa oli puhallin lämmitin tohottanut yön yli ja hetken aikaa kuumaa vetta keittiön hanasta päästettyäni myös alkoi kylmävesi virrata. Joulun jälkeen alkoikin sitten sitä kaivattua eristelunta tulemaan...ja riittävästi!
Uudenvuoden tienoilla kävin tekemässä lumityöt tallin katolta ensimmäisen kerran ja pari viikkoa kului niin taas oli katolla sama määrä lunta ja ei kun uudestaan kolaamaan!

Toistaiseksi on vielä kolalla ja lapiolla pärjännyt, siitäkin huolimatta että suojakeleillä pihan puhdistamiseen parikin tuntia hurahtaa kivasti. Talven edetessä tietenkin lumikasat on suurentuneet ja ns. siirtoajoa tullut enemmän. Onneksi jo alkutalven lumilla tein suunnitelmaa että lumikasoja hajasijoitetaan ympäri tonttia. Huonompi puoli on vain se että jos kolmisen metriä lykkää kolaan lunta niin sen tyhjentämiseen pitää lykätä lumista kolaa parikymmentäkin metriä. Välilä olen,työn touhussa, huvittanut itseäni sanoittamalla uudelleen mielessäni lauluja. Suosikkini, mikä alkaa välillä jo soimaan päässä, on kertosäe Rautiais Timpan kappaleesta Kansalaispoliisi ja se menee suurin piirtein näin "Sitä lumen määrää tiedä ei kukaan, minkä mies taas joutuu lykkimää...". No enempää en siihen olekkaan keksinyt ja sekös ärsyttää! Toinen mieltäni piinannut veisu onkin ehkä tutumpi, joululauluna, ja se kuuluu päässäni suurinpiirtein seuraavana:" Lunta tulvillaan on Uutelan pihamaa. Ei lapiommekaan nyt enää talliin jää. Kolalla, kolalla käymme lykkimään ja lumi alla saappaiden kovaksi kasaantuu... On haalareissa lämmin kun hiki höyrystyy ja käsissäni hanskat nyt läpimärät on..Kolalla, Kolalla...jne..."  

Tammikuun lopussa etelä-savon alueella oli laajoja sähkökatkoksia, ne piinasivat Uutelaakin. Tosin helpolla päästiin kun sähköt olivat korkintaan muutamia tunteja poissa kerrallaan. Mutta kun tuollaisia minuutista kymmeneen kestäviä katkoja oli tarpeeksi niin eipä paljoa tullut kuljettua ilman mini Maglitea taskussa. Kovinkaan hauskaa ei nimittäin ole yrittää pilkkopimeässä vessassa hamuta paperia seinästä tai yrittää kannella puita vajasta, muistellen että missäs se jäteöljy pönttö nyt olikaan siinä lattialla. Mielessä kävi myös vakaana ajatuksena UPS laitteen hankkiminen, nuo tietokoneet kun eivät tunnetusti tykkää sähköjen katkeiluista. Sähköongelmathan johtuivat puista, jotka lumikuormasta kaatuilivat linjoille. Myös Uutelan pihassa muutama leppä taipui latvastaan lähes maahan asti. Eipä tarvi keväällä miettiä että minkä puun kaatais pois.

Sisähommia(kin)

Talon sisäpuolella yläkerta on saanut lähes jo kaikki listat ja kalustusta on tullut lisää. Pienellä värkkäilyllä ja kaapelin jatkoilla sain myös yläkertaan TV antenninjohdon. Porrasaula/eteinen kompleksin valmituminen myös lähenee. Johan siitä keväällä lähti vanhat puolipanelit pois ja kesällä yläkerrasta tulevan viemäriputken kotelointi. Homma eteni niin että putki sai uuden koteloinnin kipislevystä ja ankaran pakkeloimisen jälkeen maalia ja maalaustapetti päällensä, kuten suurin osa eteisen seinistä muutoinkin. Pari seinää suosiolla pelkästään maalataan. Siis ne jossa ovi ulkoeteiseen ja aukko tupakeittiöön. Myös eteisenkatto..siis laipo täälläpäin,  sai uutta maalia pintaansa. Seinien värit ovat vielä arvoitus, myös itsellekkin, mutta eiköhän noudata samaa vaaleaa/beigeä linjaa kuin tupakeittiökin. Onhan tarkoitus lattiakin päällystää samalla laminaatilla. Portaiden osalta suunitelma alkaa hahmottumaan...Nehän ovat varsin kuluneet ja sattuneista syistä hiukan epäsuhtaiset, eli alin porras on noin 1/4 matalampi mitä ylin, siis lattia on aikojen saatossa noussut.

Tähän loppuun nyt sitten tämä perinteinen data osio. Eli viimeksi olin viritellyt vanhan kännykän jakamaan EDGE yhteyden mokkulan SIM kortilla. Tammikuun lopussa sitten kävi niin että huomasin yhtäkkiä kännykässä olevan 3G merkin! Otavaan siis on viimenkin saatu Elisa/Saunalahden 3G verkko. Harmi vain se oli 900mhz verkko, jota vanha kännyni ei tukenut, mokkula kylläkin alkoi vilkkumaan iloista sinistä valoa.

Aikaisemmin, kesällä hankkimani Telewellin 3G reititin ei kuitenkaan suostunut toimimaan mokkulan kanssa, mutta tilalle sain A-linkin vastaavan vekottimen. Sillä vajaan viikon onkin päässyt surffailemaan...Tosin pätkien ja selvitys menossa mikä jumittaa kun modeemi pysyy kuitenkin linjoilla. Datan nopeus kasvoikin varsin mukavasti ensin kolminkertaiseksi ja sitten liittymän nopeutta nostaen yli megan yhteydeksi eli alkuperäiseen lähes kymmenkertaiseksi! Mitään FPS pelejä on kyllä turha pelailla kun SpeedTest.net mukaan pingit huitelee 500ms yläpuolella!

Talvi tulee...mutta ei vielä valmista.

Taas on hetken kestänyt viimeisestä kirjoittelusta. Talven lähestyessä prioriteetinä korkeimmalla on lämmitys ja eristys. Kaiteiden näpertelyssä on kyllä mennyt myös aikaa. Ja ne perhanan listat!!!

Kolme viikkoa kaiteisiin!
Eli siis homma tuntui taas jumivan yhtä pahasti kuin Zetoori savikroopissa kun oli poika sotaväessä. Itsekseni sain kuin sainkin tehtyä kaiteita yläkertaan ja portaikkoon. Se useita tilanteen uudelleen arviointeja sekä mittauksia. Loppujen lopuksi sain tehtyä jonkilaisen kaide hässäkän. Keskimmäisen tolpan kiinnitys tosin tuntui hyvin heikolta, mutta kun se tukeutuu sekä seinässä olevaan että alkuperäiseen portaan tolppaan alkoi se pysymään paikoillaan heilumatta. Uskomattoman näpertelyn tuloksena sain tolpille "kruunut" kulmalistasta ja höylätystä laudasta (+ paljon pakkelia). Pakkelin päälle sitten maalia ja muutaman päivän kuluttua lisää...ja lisää...olis varmaan kannattanu laittaa kuivaa puuta! Jalkalistojen tekeminen otti koville, mitenkään ei sitten meinannu saada sopimaan kulmia. Kolmannet listat irroitettuani tajusin että leveässä listassa on sekä ylä- että alalreunassa porrastus, joka yläreunassa menee jiirisahan tuen yli. Homma alkoi sen verran paljon kyrsimään että yksi tolppa on vieläkin vailla listoja!

Kuvassa kaiteisto, ilman listoja ja kruunuja. Sivuhommina tuli pihalla värkkäiltyä koirankoppia ylijäämätavaroista. Koiraa en ole hankkimassa, koppi menee ihan tilaustyönä työkaverilleni..tai siis hänen koiralleen (minä ja suuri suuni..."Helppo homma, äkkiäkös tuollasen tekee")

 Talveen valmistautumista
Jos on sammakko-, käki-, ameeba- yms. professoreihin uskomista niin on tulossa vuosisadan, jos ei jopa vuosituhannen kovin ja kylmin talvi! Siihen pitää tietenkin varautua hyvin, eli talvivarastoja puiden osalta täytellä, eristää taloa ja huoltaa viimeinkin se liesi-leivinuuni. Eristäminen suoritettiin asettelemalla stryrox levyt takaisin kuistin alapohjan ympärille. Kuistin välikatto on vielä tarkistamatta, viime keväänähän siellä villat pääsi kastumaan. Tarkoitus olisi pöyhiä villat uuteen uskoon ja asennella tuulensuojalevyjä niiden päälle. Levyjä tulikin jo hommattua, mutta niitä ei vielä välikattoon asti ole saanut raahattua. Koko talon rossipohjan eristystä parannettiin vielä lumella. Joka tosin on tainnut sulaa jo tänään pois. Viikolla tuli jokin ohjelma ekotaloista ja siinä oli juttu Belgialaisesta olkitalosta. Tuli siitä idea että jos joltain naapurin maajussilta saisi olkipaaleja, siis niitä perinteisiä pieniä, joita voisi asetella kivijalan ympärille. Kevällä sitten polttelis ne iloisena roihuna oksien ja risujen kanssa...No täytyy vielä harkita!

Puuhuonetta tuli täyteltyä ihan omalta pihalta. Samalla pääsi tutustumaan Norfolk moottorisahaan, hyvin toimi 75e vekottimeksi. Tähän olisin laittanut linkin sahan sivuille, mutta sen verran harvinainen vekotin että edes google ei sitä löydä!  Pihakuusten välillä olevasta katoksesta, naulaisten lankkujen alta, löytyi pitkää koivuhalkoa lähemmäs kaksi kuutiota. Viime kesänä kaadetut puut sensijaan, noh, saavat kuivua lisää. Talviaikaan siirtyminen tosin aamu-unisille tuotti vaikeuksia kun parhaaseen työntekoaikaan alkoi tulla pimeä. Siinä sitten työntekoa ja turvallisuutta edistämään sai Uutelan iso kuusi valoa oksalleen.

Nyt otetaan kivestä mittaa!
Talveen valmistautumiseen kuuluu siis olennaisena osana tulisijojen huolto. Hiukan suurempaa huoltoa on kaivannut Tulikiven liesi-leivinuuni kombinaatio, jossa keväällä kerran tulia pidin, mutta lähinnä se on joutoajallaan toiminut erilaisten tavaroiden säilytyspaikkana. Systeemissähän oli se vika että lähes kaikki kivet leivinuunin luukun oikealla puolle olivat pullistuneet. Sinänsä ei olisi vielä vaarallista, mutta kysymys heräsi että mitä siellä alla on. Velimies sitten aloitti homman purkamisen. Pintakivet vaikuttivat päällisin puolin ehjiltä, mutta kuumimmilla paikoilla olleet sisäkivet olivat halkeilleet ja rapautuneet pahasti. Lisäksi arinakiviä ei ilmeiseti oltu ikinä vaihdettu ja leivinuunin sisällä olikin melkoinen kivipalapeli.

Paikallisessa Tulikivi studiossa tuli käväistyä ja sieltä sai hankittua kivijauho ja vesilasia (juu-u...jos ette tienneet niin selainen aine on olemassa, kutsutaan myös nimellä Natriumsilikaatti ). Lupailivat myös että jos kiviä on rikki niin saavat hankittua uusia. Silloin ei vielä tiedetty että niitä tosiaan oli rikki. Hellan ja uunin väliset kivet kun olivat rapautuneet niin pahasti että näyttivät tiililtä! Tulikiven myyjä muisteli käyneensä jokunen vuosi sitten paikanpäällä katsomassa hellaa. Silloin oli antanut arvion että tulee edullisemmaksi hankkia uusi kun alkaa korjaamaan vanhaa! Muisteli myös että kyseessä on alueen vanhimpia Tulikiven helloja. Epäili pullistelun johtuneen ammattitaidottomasta asennuksesta, aikoinaan sai kuka tahansa asentaa Tulikiven takkoja ja helloja, ongelmana sitten oli kiviliiman ja tulenkestävän laastin yhteiskäyttö.

Purkuhomman edetessä irtonaisten kivien määrä sen kun lisääntyi. Hetken mielijohteesta pistin sitten mailia Tulikiven tehtaalle ja kyselin hellan rakennuspiirrustuksia ja ohjeita. Parin päivän kuluttua tulikin tarkentavia kysymyksiä mallista mailiini ja hetken kuluttua 11- sivuinen PDF tiedosto, ohjeet vuodelta 1988! Ihan perinteisellä koneella kirjoitetut ja paikoitellen käsin lisätty Ö/Ä pisteitä!  Ohjeet helpottavat sekä kokoamista että varaosien hankintaa, vaikka myönnetään että on aika neitimäistä tutustua erillaisiin käyttöohjeisiin. Harmi vain että kivien numeroinnit ovat jo aikoja sitten kuluneet pois. Jos ennen kasausta mittaisi kivet ja tarroilla merkkaisi ne. Suurin kivi muuten painaa 75kg, nimeltään "holvi".

Sehän tässä tosin ihmetyttää että mitenkä kivi joka on muodostunut miljardeja vuosia sitten, äärettömässä paineessa ja kuumudessa (kts Vuolukiven synty), ei sitten kestä kun parikymmentä vuotta satunnaisesti palavia halkoja vieressään! Asiaa kyllä googlen kautta tutkiessani törmäsin siihen että aika monella oli vuolukiviset takat ja hellat rikkoutuneet sisältä jopa 15v käytössä! Uutelan takka on muurattu ilmeisemmin samoihin aikoihin kun hella on tehty ja siinä ei juurikaan ollut mitään vaurioita. Ajattelinkin ääneen että vanhan vuolukivitakan korjaaminen on paljon kovempi homma mitä tuon pienen hellan.

Suurin osa irtokivistä tuli raahattua autotaliin jossa alkoi niiden puhdistus. Tulikivi myyjän mukaan vanha laasti ja liima tulee poistaa, vaikka hiomalla. Kiviä sitten tulikin hiottua, ensin metallilastalla raaputtaen, välillä puukolla ja lopuksi 80-150 hiomapaperilla. Pölyt tuli puhalleltua paineilmalla, tosin lämpötilan laskettua pakkasen puolelle kompuran käynnistyminen teki tiukkaa, herkemmät sähkölaitteet, kuten pölynimuri tuppas siinä samalla sammumaan. Vasta puhdistuksen jälkeen tuli ilmi kuinka huonossa kunnossa osa kivistä oli. Pienet pintahalkeamat olivatkin todellisuudessa läpi koko kiven ja moneen suuntaan. Myös se ihmetytti että 60mm paksut isot kivet leivinuunin perällä halkeilivat 3-4 osaan! Kunhan tässä saa tehtyä inventaarion rikkinäisitä kivistä niin pitänee lähteä Tulikivi studioon selvittelemään että mihin hintaan saa tarvittavat varaosat.

 

Homma jatkuu...joskus taas.

Sen verran tässä vielä täytyy mainita että Uutelan datayhteyksiä tuli päiviteltyä. Mokkulaan meni hermot jo keväällä ja kesän aikaan tuli hommattua Telewellin 3G reititin, joka valitettavasti ei sitten toiminut kuin puolisen tuntia kerrallaan ja pari kertaa viikossa. Yhtenä iltana sitten bongasin jo aikaisemmin tutun ohjelman JoikuSpot. Kyseessä on kännykään asennettava ohjelma joka jakaa GPRS/3G data yhteyden kännyn WLANin, eli langattoman verkon kautta tietokoneille. Vaatimuksena on että känykässä on wlan ominaisuus ja esim. Symbian s60 käyttöjärjestelmä. Molemmat ominaisuudet sattuivat olemaan vanhassa Nokia E70 puhelimessa joka viime syksystä lähtien on ollut pois käytöstä, uudemman hankittuani. Reilun 10min hommalla softa oli asennettu puhelimeen, yhteys muodostettu ja netissä surffattiin. Vielä hetken värkkäiltyäni sain Vistan yhdistämään langattomaan verkkoon automaattisesti, Vistassa ei ole sallittu yhdistää ns. tietokoneiden väliseen verkkoon (ad-hog) automaattisesti, mutta tehtävien ajoitusta hyväksi käyttäen sekin onnistui. Kaiken lisäksi vanha läppärini yhdistyi alakerrasta langattomaan verkkoon, mikä ei Telewellin purkilla onnistunut! 

Anteeksi taas kaikki kirjoitusvirheet ja kieliopilliset lipsahdukset. Tätä blogia kun on tullut taas yön hiljaisina hetkinä kirjoitettua, useamman tunnin aikana, vähän kerrallaan. 

Niin ja jos jotakuta ihmetytti tuo alun, kuin Zetori savikroopissa juttu niin kerrottakoot...

Taloon oli 50- luvulla kesällä hankittu ensimmäinen traktori. Talven tullen naapuri sitten tuli kyselemään josko tukin ajoon olisi traktorista kun tavallista isompi savotta tulossa. Isäntä tuumi että mikäs siinä, voihan sitä tienestiin lähteä. Ongelmaksi vain tuli että traktoria ei mistään löytynyt. Päätettiin sitten soittaa pojalle, joka oli syksyllä sotaväkeen lähtenyt. Poika saatiinkin puhelimen päähän kun ensin oli upseereille selvitetty että nyt on tärkeää asiaa. Kysyttäessä Zetorista alkoi poika muistelemaan:
- Taitaa se sielä savikroopin pohojalla olla vieläki, misä se ajethin kiinni syksyllä.

Syssymmällä on enemmän aikaa...

Heinäkuussa ei pahemmin saanut mitään rakentavaa aikaiseksi, jonkin verran kyllä purkavaa. Ulkolämpötilan huidellessa 30 paremmalla puolella oli aika tuskaa, varsinkin yläkerrassa tehdä yhtään mitään. 

Yläkerran remontointi siis jatkui, heinäkuun puolella oli jonkin verran yritystä tapetointiin aulassa, mutta eipä siittä juuri mitään tullut. Elokuussa sitten viimeinkin sain tapetit seinille ja vieläpä ihan yksin...No jälki on sen mukaista, eli priimaa! Muutama pieni pala puuttuu, jotka sitten kun saunan sähkötyöt joskus on tehty, löytävät kyllä paikallensa.Tapetoinnin valmistumisessa oli se hyväpuoli että viimeinkin pääsee kumartumatta portaat ylö, eli telineen sai purkaa pois. No jonkilaista laiskuutta ehkä meikäläiseltä osoittaa se että telineen purkamiseen meni n. 5min ja sen olisi voinut tietenkin välillä jo purkaa ja kasata sitten tarvittaessa.

Itsekseni revin vanhan lattiamaton pois. Sen alta löytyi, kuten arvelimme, epätasainen ja kulunut lautalattia. Ennen laminaatin asennusta jonkilainen oikaisu olisi siis tarpeen. Tälläkertaa ei oikaisuun kuitenkaan massaa käytetä vaan ihan EK kipsilevyä. Yksi sellainen oli jo hankittu, mutta eipä riittänytkään tarkemmissa mittauksissa koko lattialla. Käväsin sitten eräänä aamuna hakemassa puuttuvan levyn, K-Raudan varastomies tuli reteesti trukilla paikalle kun oottelin kuitin kanssa levykasan vieressä. Katsoi sitten kuittia ja totes että "ei tässä tuota trukkia tarvinnukkaan". Kotona sitten mittailin levyä ja leikkasin sen piirrustusten mukaiseksi. Siihen asti sujui kaikki vielä suunnitelmien mukaan ja vielä hetken eteenpäinkin. Mutta sitten kun yritin kantaa levyä portaat ylös tuli stoppi. Levy jäi jumiin ja loppu kyllä meikäläisen voimatkin!

Muutaman päivän päästä Matti tuli apuun, saimme levyn yläkertaan asti ja leikkasimme toisenkin palan. Ensimmäinen levy oli hiukan kapea, eli jäi suhteellisen suuret raot. No toinen levy leikeltiin hiukan leveämmäksi ja eihän se sitten meinannut millään mahtua seinien väliin. Aula kapeni n. 20mm portaita kohti. Puukolla sai kuitenkin kipsiä työstettyä sen verran että levy kohtasi lattian. Muutama ruuvi ja saumaan hiukan pakkelia ja siinä pysyy. Jonkin verran kieroutta lattiaan jäi mutta niin kait oli tekijässäkin.

Tuossa heinäkuun aikana sain kyllä senverran aikaiseksi että otin suihkun oven irti ja lyhensin sitä 20mm. Samalla se tuli hiottua ja maalattua. Ensimmäinen maalauskerta oli hiukan epäonnistua kun ulkona tuuli toi roskaa tuoreelle maalille. Toisella kerralla raivasin tallista tilaa ja vetelin ruiskulla siinä ovensuussa maalia pintaan. Siitä hommasta eivät kyllä tykänneet autotallin katonrajassa asustelevat ampiaiset. Tekivät muutamia syöksyä selkääni ja kävin siinä maalauksen lomassa kertaalleen tekemässä pienen juoksulenkinkin.

Levyt sitten olivat latiassa ja ennen laminaatin asennusta laitoin vielä kipsilevyä suojaamaan lattialevyä sekä suoristin portaiden yläpäätä. Aamupäivä siinä paloja sovitellessa menikin. Iltapäivästä pääsi asentamaan laminaattia. Homma tuntui edistyvän hitaasti vaikkei lattialla ollut pintaa kun jotain kolmisen neliötä. Kaksi ovea ja portaat joissa vielä outoja mutkia, se vei aikansa. Portaiden päähän en kovinkaan tarkasti edes asetellut levyjä vaan leikkasin pistosahalla ylimääräiset pois. Alunperin tein hienot mittaukset ja ohjurit lattiaan että saan suoraan sahattua. Ensimmäisen 10cm matkalla huomasin että ihan turhaan, hillitön kipsipöly nousu kun pistosahan terä taittui ja alkoi syömään kipsilevyä.
- Loput sitten vedinkin pois ihan tuntumalla ja kohtalaisesti onnistuikin.

Lattialistat oli tietenkin jo käytetty loppuun, samoin tarvetta oli kynnyksille ja porraslistalle. Rautakauppaan taas matka sitten vei, velimieskin oli saapunut paikalle. Pienenä sivujuonteena voi kertoa kun listaostoksille olimme menossa, niin veli ehti auton ostaa siinä samalla matkalla!

Listoittamiseen menikin melkein kokopäivä! Tai suurin osa ajasta meni noita kynnyksiä värkkäilten. Seuraavana vuorossa oli kaiteen asennus. Kävin jo kantamassa vanhan kaiteen sisälle...tai ne mitä siitä jäi irroitettaessa jäljelle. Siine hetken aikaa sovittelin paloja. Totesin että kaiteet oli rakennettu niin ettei niitä oltu tarkoitettu irroitettavaksi ja uudelleen asennettavaksi. Taitaa olla taas tulossa puutavaran hankitareissu. Jos tekis ihan uusiksi, piirrustukset on jo päässä. Käytännön soveltaminen toivottavasti onnistuu.

Kun ei asentunut kaiteet, niin irrottelin kylmävintin ovea. Raahasin sen pihalle ja ensimmäisenä irroittelin saranat, lievää väkivaltaa käyttäen. Pinnaksi oveen tuli kipsilevy, joka on alapäästään 80mm pidempi kuin ovi. Pidempi siksi että siihen ovi jatkossa alkaisi lattiasta asti ja ehkä, toivottavasti, vetokin siitä vähenee. Iillan jo pimetessä mietin miten parantaisin eristystä, jota ovessa ei siis ollut. Eristykseen uhrasin yhden saunan eristelevyn jota kiinnittelin uretaanivaahdolla. Pieni lipsahdus tais tulla, ihan kirjaimellisesti. Vaikka pistin painoa uretaanilevyn päälle, se siirtyi vaahdon voimalla hiukan sivuun. Ei tainnut olla se alustakaan ihan suora....

Laiskaa ollut..blogin kirjoittaminen

Hetki on taas aikaa vierähtänyt edellisestä blogista. Ei pidä kuitenkaan luulla että ihan toimet-tomana olisin ollut. Jotain saanut aikaan vaikka kesäkuussa piti hiukan lomaillakin.


P…ka kivi!

Toukokuun lopuilla sattui hieman ikävä tapaus, josta kuitenkin säikähdyksellä selvittiin. Perjantai iltaa vietettiin kaverini Heksan kanssa, tietenkin saunoen ja grillaillen. Siinä vaiheessa kun saunominen alkoi riittää, siirryimme tietenkin ulos grillaamaan. Pihalla odotti meitä muutama iso vesilätäkkö. Ensimmäisenä ajatuksena oli että mites täällä on vettä kun ei ole satanutkaan?! Samalla keksin itse jo vastauksen, vettä oli muutama sentti nurmikolla, juuri siinä viemärin tarkastusputken alapuolella. Eli siis viemäri jostain tukossa. Onneksi talon alimmat viemärit ovat korkeammalla kun putken pää, jotenka likavedet näppärästi valuivat pihalle.
Viikonlopun aikana en pahemmin kotosalla ehtinyt olemaan niin asia ei haitannut suuremmin. Alkuviikosta sitten otin yhteyttä vesiosuuskuntaan ja kohta olikin hillitön imupaineloka-auto pihalla. Jonkin aikaa meni selvitellessä missä viemäri kulkee ja autokuski imaisi vahingossa yhden vesijohdon tarkistuskaivonkin tyhjäksi. Lopuksi kuitenkin päätti imaista tarkistusputkesta likavedet. Ensin kuului melkoinen rapina kun pieniä kiviä nousi putkesta. Sitten löytyi vähän isompaakin. Imuletkun päähän jumittui n. 15cm kivi! Sitä siinä sitten ihmeteltiin. Tulimme siihen tulokseen että joku oli joskus pudottanut kyseisen kiven tarkistusputkeen! Jos viemäriin muutoin tulisi sen kokoista maa-ainesta olisi se entinen.
Imun jälkeen putkisto huuhdeltiin ja taas kus ja pask virtasi iloisesti alkavassa kesässä kohti uusia seikkailuja!

Makuuhuoneessa pitää olla kaatoa.. mutta ei väkisin!

Makuuhuoneen seinät siis tuli maalailtua jo toukokuussa ja sitten oli vuorossa lattia laminaatin asennus. Homma alkoi kivasti mutta siihen se sitten jäikin! Kolmannella rivillä tuli havainto että taitaa olla liikaa notkolla lattia. Ei kun purkamaan asennukset ja vatupassilla sekä lankuil-la mittailemaan lattian asennoitumista. Siinähän sitten löytyi, reilusti kaatoa, keskelle lattiaa. Lattia oli painunut aikojen saatossa niin että eroa oli toista senttiä. Jotkut kyllä pitivät ihan oikeana että makuuhuoneessa on kaatoa, sänky vaan siihen keskelle!

Vikaa oli varmaan olut jo pitkään. Matossa haitannut, mutta laminaatti kun on hiukan jäykem-pää, niin asennus ei onnistunut. Kauheasti ei innostanut purkaa seiniä ja lattiaa jotenka otettiin käyttöön suunnitelma B. Lattia tasoitettiin kipsilevyillä ja tasoitteella. Sen jälkeen alkoi asennukset sujua. Paikoitellen joutui askeleristettä lisäilemään ja lopputulos ei ollut niin hyvä mitä alakerrassa. Lattialistojen asennuksen jälkeen pääsi viimeinkin kasaamaan sängyn joka oli odotellut tyynesti puuvajassa. Vanhat vaatekaapit pääsivät myös budjettiratkaisuna takaisin makkariin, tosin eri seinälle mitä aikaisemmin.

Ihan pihalla!

Huom! Otsikko ei tarkoita minun ja työtoverini Iekon juhannuksen ajan saunamaratonia!

Ulkotöitä on joutunut myös harjoittamaan. Kesäkuun alussa piti viimeinkin se ruohonleikkuri hankkia. Mikkelin Carlsonilla oli edullinen tarjousleikkuri minkä sitten kävin hakemassa. Eipä ollut ihme että vekotin oli tarjouksessa, siitä puuttui kaasuvipu! Hetken asiaa ihmeteltyäni tajusin ettei ko. vipua ole vekottimessa ollenkaan, vaan kaasu on aina samassa asennossa. Ei muuta kun bensaa tankkiin ja öljyä koneeseen, sitten leikkaamaan. Puolisen tuntiahan siihen meni, siis ei leikkaamiseen, vaan siihen v..tukseen joka tulee pitkää ruohikkoa leikatessa. Aikamoista kraateria pihalta löytyi ja muutamia kiviä.

Juhannuksen ennen tuli hankittua leikkurin kaveriksi sähköinen trimmeri. Jatkojohtoja löytyi sen verta paljon, ettei sähkönpuute ongelmaksi tullut ja niinpä pitkin tonttia tupsut saivat kyytiä ja etanan palat lenteli naamaan.

Kesäkuun alussa puustokin hiukan väheni, työkaverini Jukka käväsi paikalla moottorisahan kanssa. Nyt raivattiin ainoastaan hiekkatien puolta. Aikamoinen kasa oksia kyllä syntyi. Vesurilla karsin suurimmat grillipuiksi ja loput raahasin vanhan oksakasan lisukkeiksi. Isommantien puolelta saisi helposti yhden talven polttopuut, mutta antaa nyt kasvaa vielä hetken.

Ulkohommissa välillä ilahduttaa pihalle lähes asumaan muuttanut jäniksenpoikanen. Sen verran on rohkea että ihan muutaman metrin päähän antaa tulla ihmettelemään. Niin, kyllä se vielä on niin suloinen, mutta ootas kun talvella syö puut ja pensaat!

Tekeillä nyt…

Niin lomailtua tuli muutamia päiviä, jotenka hommia jäi loppukesälle ihan riittävästi. Yläkerran aula on saanut kipsilevyä seiniinsä ja suunnitelmissa on lattian oikaisua. Ikkunoiden puitteet viimeinkin tuli maalattua ulkopuolelta ja listoja puuttuu monista paikoista.

Tarvikkeita on tullut taas hankittua niin Ristiinasta kun Mikkelistä. Puumerkin Outletista löytyi miehisen kokoista painekyllästettyä terassin runkoon ja K-raudasta eteisen laatat, tarjoukses-ta, totta kai! Laatoittamista ei kyllä kannata vielä aloitella, pitäis ensin saada hankittua ja asennettua se lattialämmitys kaapeli.

Pientä tuskastumista on aiheuttanut säilytystilojen puute, eli kaappeja ei ole. Suunnitteilla on kaappia ja lipastoa eteiseen, missä siis lattia tekemättä, sekä yläkerran aulaan, mikä sekin kesken! Onneksi on vielä kesä ja lämmin, eli tavarat säilyvät ulkovarastoissa.

Alakerta on hiukan sisutunutkin, viimeinkin kesäkuun alussa sain tilattua mieleiseni (tarpeeksi edullisen) vuodekulmadivaanisohvan...vai mikä se nyt olikaan. Lisäksi juuri juhannukseksi alakerta sai verhoja ikkunoihin. Vielä jos saisi vähän kaappia ja TV-tasoa takkahuoneeseen niin alkaisi näyttää jo ihan asutulta talolta.